Tietoja minusta

Oma kuva
Olen neljän lapsen äiti ja päätimme perheemme kanssa ottaa menolipun Gambiaan, mieheni kotimaahan, ja unohtaa paluusuunnitelmien teon kokonaan. Lähdemme siis katsomaan ja kokemaan minkälaista elämämme voisi olla Afrikan mantereella. Blogiin tulen kirjoittamaan matkavalmisteluista lähtien perheemme odotuksia, ajatuksia, kokemuksia ja ehkäpä jotain muutakin,joten fasten your seatbelts we are about to take off :D

perjantai 8. maaliskuuta 2013

Kun painajaisesta tuli totta

Eilisilta oli meidän perheellä kaoottinen ja todellä ikävä. Mieheni veljelle ja hänen vaimolle syntyi viikko sitten terve poikavauva Ruotsissa ja meillä on täällä muslimiperinteen mukaan järjestettävä nimenantojuhlat vauvan kunniaksi seitsemän päivää syntymän jälkeen. Eli tänään. Eilen mieheni toisten veljiensä kanssa oli hankkimassa lammasta uhrattavaksi ja muita juhlajuttuja, kun hän kaiken kiireen keskellä hukkasi lompakkonsa. Käteistä rahaa lompakossa ei ollut, mutta korttien katoaminen ja niiden uudelleen hankkiminen harmittaa. Täällä on lähes mahdotonta saada kadottamaansa takaisin...

No harmistuneena mieheni palasi kotiin myöhään illalla ja lämmitti itselleen ruokaa. Aivan yhtäkkiä ruoka-astia räjähti kirjaimellisesti hänen käsissään ja yksi palanen raapaisi syvän viillon hänen käteensä. Onni onnettomuudessa ettei se osunut valtimoon tai lihakseen emmekä me enää Alician kanssa seisoneet lähellä vaan olimme siirtyneet kauemmas kuin aavistaen jotain tapahtuvan. Onneksi tunnen erään erittäin pätevän egyptiläisen lääkärin, joka työskentelee Gambian jalkapallojoukkueenkin lääkärinä, ja otin häneen samantien yhteyttä. Sitten lähdettiin keskellä yötä tikattavaksi. Kolme tikkiä ja lappu päällä se siitä, mutta särky jäi. Nyt pidetään tiukasti huoli ettei haava pääse tulehtumaan ja haetaan antibioottia varmuuden vuoksi.

Kuitenkaan huono onni ei loppunut siihen, vaan pahin oli vielä edessä. Se viheliäinen "tulehtunut hyönteisen purema" ei ollutkaan vaan hyönteisen purema, vaan siellä oli kuin olikin toukka ihon alla. Alicia parka on tullut monen päivän ajan syödyksi ja vasta eilen saimme toukan ulos. Lääkärin kirjoittama lääkerasva sai toukan tukalaan tilaan ihon alla ja yöllä se pirun ötökkä tuli haukkomaan henkelä ulkopuolelle. Alicia oli tuolloin herännyt uniltaan itkemään eikä meinannut rauhoittua sitten millään. Onneksi katsoin puremaa ja näin miten toukka pisti päätää ulos ihon alta ja veti pään takaisin sisään kun yritin siihen koskea. Saatiin se sitten miehen kanssa yhteistyössä puristettua ulos ja nyt se toukka kärsii hitaan kuoleman lasipurkissa. Kuolkoot sitten nälkään tai hapenpuutteeseen, kunhan kärsii ja paljon! En tiedä olisinko koskaan ollut niin pahoillani toisen puolesta, kuin viime yönä...

Nyt Alician kärsimys on toivottavasti lopullisesti takanapäin. Nyt tiedän sen, että näppylä kuin näppylä, niin laitan heti tiukan kerroksen rasvaa päälle, jotta jos siellä jotain on se tukehtuu heti!!!!

Tänään ohjelmassa jotain mukavampaa. Ensin uimaan ja sitten nimenantojuhlaan.

6 kommenttia:

  1. Sanotaan, ettei kahta ilman kolmatta. Sanotaan myös, että onni onnettomuudessa. Tuntuu, että teidän perheessä molemmat sanonnat pitävät paikkansa. Toivomme että Alician kärsimys on todellakin ohi. Pitäisikö hänellekin varmuudeksi ottaa antibiootit? Ettei vaan jää mitään tulehdusta kytemään...Pikaista paranemista molemmille! Oikein mukavaa nimenantojuhlaa.LB

    VastaaPoista
  2. Eiköhän tää tästä. Nimenantojuhla jää tänään äidiltä ja Alicialta väliin, sen verran on väsy pikkuinen vaikka muuten kunto hyvä. Varmaan vaan vähän liian rankka kokemus viime yönä...muilla on varmaan hyvät juhlat!

    VastaaPoista
  3. Tossa onkin painajaista tarpeeksi! Toivottavasti Alicia toipuu tapauksesta nopeasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alicia on toipunut nopeasti ja kaikki on hyvin. Yöt nukutaan taas hyvin!

      Poista
  4. Terveiset täältä pakkasen -20c ja lumen keskeltä. Hyvä, kun pikkuinen selvisi toukasta! Saatte varoa niitä isompiakin matoja ja krokoja. Näimme niitä jo v-99 sielläpäin (Sambiassa).
    Terveisiä meiltä kaikille teille Hannu, Ulla ja Juho

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää on Afrikka, kaikki on mahdollista ja mitä vaan voi sattua. Elämää se täälläkin vaan on ja sitä on elettävä kuten parhaiten taitaa. Ei pidä liikaa pelätä... terkkuja sinnekin päin meiltä kaikilta!

      Poista