Gambialaiseen tyyliin puolet päivästä kuluu aina odotteluun. Joko odotat taksia tai muuta kyytiä, ruuan valmistumista, liikennevalojen vaihtumista (siis muutamat sellaset täältäkin löytyy) tai ihan mitä vaan, aina jostain kuuluu I´m coming/soon/give me a minute/wait tai muuta vastaavaa...
Me kuitenkin viimein päästiin sinne rannalle ja ihanaa oli. Nyt näin lopputalvella täällä Gambiassa on tosi voimakkaat merivirrat ja aallokko, joten aikuinenkin saa olla varovainen meressä. Lapsia ei voi päästää yksin ollenkaan. Tytöt kokeilivat aallokkoa lainelautojen kanssa ja me rakennettiin hiekkalinnan rauniot rannalle lasten kanssa. Rannalla kuten muuallakin on jos jonkinnäköistä kaupustelijaa, tällä kertaa paikalle sattui Christopher, lasten isän lapsuudenystävä. Hän kaupittelee rannalla rolexeja ja muita kelloja, aitoja tietenkin ;) Pitihän meidän hänen bisnestään vähän tukea, joten ostettiin muutamat kellot.
 |
| Ottaisko vai eikö ottais? |
 |
| Casper |
 |
| Oliver |
 |
| Sukai ja Alicia |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti