Kun painajaisesta tuli totta

Eilisilta oli meidän perheellä kaoottinen ja todellä ikävä. Mieheni veljelle ja hänen vaimolle syntyi viikko sitten terve poikavauva Ruotsissa ja meillä on täällä muslimiperinteen mukaan järjestettävä nimenantojuhlat vauvan kunniaksi seitsemän päivää syntymän jälkeen. Eli tänään. Eilen mieheni toisten veljiensä kanssa oli hankkimassa lammasta uhrattavaksi ja muita juhlajuttuja, kun hän kaiken kiireen keskellä hukkasi lompakkonsa. Käteistä rahaa lompakossa ei ollut, mutta korttien katoaminen ja niiden uudelleen hankkiminen harmittaa. Täällä on lähes mahdotonta saada kadottamaansa takaisin...

No harmistuneena mieheni palasi kotiin myöhään illalla ja lämmitti itselleen ruokaa. Aivan yhtäkkiä ruoka-astia räjähti kirjaimellisesti hänen käsissään ja yksi palanen raapaisi syvän viillon hänen käteensä. Onni onnettomuudessa ettei se osunut valtimoon tai lihakseen emmekä me enää Alician kanssa seisoneet lähellä vaan olimme siirtyneet kauemmas kuin aavistaen jotain tapahtuvan. Onneksi tunnen erään erittäin pätevän egyptiläisen lääkärin, joka työskentelee Gambian jalkapallojoukkueenkin lääkärinä, ja otin häneen samantien yhteyttä. Sitten lähdettiin keskellä yötä tikattavaksi. Kolme tikkiä ja lappu päällä se siitä, mutta särky jäi. Nyt pidetään tiukasti huoli ettei haava pääse tulehtumaan ja haetaan antibioottia varmuuden vuoksi.

Kuitenkaan huono onni ei loppunut siihen, vaan pahin oli vielä edessä. Se viheliäinen "tulehtunut hyönteisen purema" ei ollutkaan vaan hyönteisen purema, vaan siellä oli kuin olikin toukka ihon alla. Alicia parka on tullut monen päivän ajan syödyksi ja vasta eilen saimme toukan ulos. Lääkärin kirjoittama lääkerasva sai toukan tukalaan tilaan ihon alla ja yöllä se pirun ötökkä tuli haukkomaan henkelä ulkopuolelle. Alicia oli tuolloin herännyt uniltaan itkemään eikä meinannut rauhoittua sitten millään. Onneksi katsoin puremaa ja näin miten toukka pisti päätää ulos ihon alta ja veti pään takaisin sisään kun yritin siihen koskea. Saatiin se sitten miehen kanssa yhteistyössä puristettua ulos ja nyt se toukka kärsii hitaan kuoleman lasipurkissa. Kuolkoot sitten nälkään tai hapenpuutteeseen, kunhan kärsii ja paljon! En tiedä olisinko koskaan ollut niin pahoillani toisen puolesta, kuin viime yönä...

Nyt Alician kärsimys on toivottavasti lopullisesti takanapäin. Nyt tiedän sen, että näppylä kuin näppylä, niin laitan heti tiukan kerroksen rasvaa päälle, jotta jos siellä jotain on se tukehtuu heti!!!!

Tänään ohjelmassa jotain mukavampaa. Ensin uimaan ja sitten nimenantojuhlaan.