Kahdet hautajaiset ja yhdet syntymäpäivät

Kahdet hautajaiset ja yhdet syntymäpäiväjuhlat, niistä on meidän perheen viikonloppu tehty. Mieheni perheessä sattui tänä viikonloppuna kaksi kuolemantapausta aivan yllättäen ja täällä hautajaismenot järjestetään yhtään aikaa hukkaamatta, viimeistään seuraavana päivänä. Molemmat menehtyneet olivat suhteellisen nuoria, keski-iän kieppeillä suomalaisittain sanoen. Pistää todella ajattelemaan elämän arvaamattomuutta. Täällä Gambiassa perheet ovat suuria ja perheeksi luetaan muutkin sukulaiset kuin äiti,isä ja sisarukset. Jatkuvasti perheessä on juhlan aihetta, syntyy lapsia ja juhlitaan syntymäpäiviä tai häitä, nimenantoa tai ympärileikkausta. Mutta välillä kuulee myös surullisia uutisia, kuten yllättäviä kuolemantapauksia. Koskaan ei tiedä mitä seuraava päivä tuo tullessaan. Suomessa on totuttu siihen edes pienoiseen varoaikaan, hyvin usein ihmiset kuolevat pitkän sairastamisen jälkeen ja perhe on voinut valmistaa itsensä edes jollakin tasolla siihen tulevaan. Täällä kaikki on erilaista ja pommi voi tipahtaa eteen koska vaan.

Lauantai-iltana juhlittiin mieheni vanhemman veljen tyttären 14-vuotis syntymäpäiviä. Vieraita oli (kuulemma) paljon ja tunnelma oli kohdallaan. Me lähdimme ennen juhlia mieheni kanssa käymään kotona, mutta kun pääsimme takaisin juhlat olivat jo ohi, sillä sähköt olivat olleet poikki ja oli liian pimeää jatkaa juhlia pidempään. Lapset pääsivät kuitenkin osalliseksi juhlista ja nauttivat täydestä sydämestä toisten lasten ja isompien nuorten seurasta, ruuasta ja syntymäpäiväkakusta. Juhlissa tarjottiin ebeä, joka on varsinaista sekametelisoppaa, hyvässä mielessä. Samassa liemessä keitetään useamman tunnin ajan monenlaista merenelävää, kalaa ja äyriäisiä, ja liemi on valmiina sakeaa ja tulista. Varsin arvelluttavaa ulkonäöltään, mutta erittäin hyvää. Juomaksi tehtiin baobabmehua, johon tuli apinanleipäpuun hedelmän lisäksi ananas-appelsiini-mangomehua, sokeria sekä banaania paloina. Mehu on siis itsessään jo varsin ruokaisa ja todella todella maukas.

Ennen juhlia, olimme seuraamassa valmisteluja, jotka poikkesivat suuresti suomalaisista syntymäpäivävalmisteluista. Syntymäpäiviä vietettiin Kotussa, nuoren naisen omassa kodissa, ja sinne oli saapunut sankoin joukoin apuvoimia jo päivällä. Ruokaa laitettiin "yhdessä". Toisin sanoen yksi tai kaksi naista laittoi ruokaa ja toiset katsoivat vierestä ja juorusivat seurana, lapset ja nuoret viihdyttivät pienimpiä lapsia. Naurettiin, kiusoiteltiin ja pidettiin hauskaa. Juhlat olivat jo lähdössä käyntiin.

Samanlaista yhdessätekemisen meininkiä näin muuallakin samana päivänä. Kotussa myöskin, aivan mieheni veljen kodin lähellä paikattiin tiessä olevaa reikää. Paikalla oli noin kymmenen työmiestä, joista vain yksi työskenteli ja muut istuivat puomien päällä rennosti työtä seuraillen. Mietin vaan, että kukahan mahtaa miehille palkan maksaa ja mistähän työstä se maksetaan ;)

Kuten aikaisemmin tuli mainittua, Gambiassa oli eilisiltana taas sähkökatkos. Kun lähdimme kotoa, koko kylä oli pimeä. Aurinko oli jo aikaa sitten laskenut ja sähkökatkoksen myötä kaikki katuvalot olivat sammuneet. Edessä näkyi ainoastaan vastaantulevien autojen valot. Syöksyimme ihan pilkkopimeään ja taas kerran mietin liikenteen turvattomuutta, kun näin polkupyöräilijöitä tien varrella, ilman heijastimia, ilman kypärää, ilman minkäänlaista suojaa...
Edessä ei näkynyt mitään, mutta aika ajoin kun katsoi tien sivuun, pimeässä kävi kuhina kuin muurahaiskeossa. Illan tullen Gambia herää eloon. Bisnestä tehdään joka kulmalla, kun kuuma aurinko ei helota. Kojuissa myydään vaatteita, puhelimia, hedelmiä, kalaa, oikeastaan mitä vain. Kauppa käy ja taas ihmettelen kuinka pimeässä edes nähdään mitä ostetaan, mitä rahaa maksetaan tai vaihdetaan ja miten homma oikein onnistuu. Suomessa sähköt pelaavat, kaupankäynti hoidetaan liikkeiden aukioloaikoina sisätiloissa ja valoissa ja kaikki voivat olla varmoja mitä ostevat ja myyvät ja kenen kanssa asioivat. Täällä kaikki on toisin...

Pyörähdimme juhlapaikalla ja istuimme kylässä vielä hetken. Tämän jälkeen lapset saivat vielä jäähilejuomaa ja nuoret ja aikuiset afraa. Afra on karusti sanottuna luinen lihakasa sipulin ja tulisen kastikkeen kanssa. Lihat ja sipuli paistetaan ja syödään sitten sormin ilman lisukkeita. Take awayna afra on käärittynä paperiin, ei mitään tarvetta hienoille take away-astioille. Toisissa paikoissa afra on parempaa kuin toisissa, valmistajasta kiinni, mutta melkein poikkeuksetta afra on aina hyvää. Suosittelen lihan ystäville!