Abuko nature reserve

JEE!!!Alicia otti eilen kahteen otteeseen ensimmäisen askeleen ilman tukea. Ja toinen vähemmän jeee, pojilla tuli tänään eka ikävä junarataa, vaikkakin vaan hetkellisesti..

Oltiin aamupäivä kotosalla ja sitten käytiin tuossa meidän naapurissa, Abuko nature reserve, luonnonpuistossa. Siellä päästiinaidan takaa ihastelemaan niitä hyeenoja, jotka aamuvarhain aina ulvoo ja oli puistossa niiden ja apinoiden lisäksi pelikaaneja ja krokotiilejäkin. Ei tosin kesyjä niin kuin eilisellä altaalla, vaan villejä luontokappeleita. Abukon puitsto on alaltaan aika laaja ja oppaan mukaan jalkaisin kiertäminen veisi about kolme tuntia. Meillä kun oli kaikki muksut mukana niin saatiin ajaa pitkä matka autolla. 

Kun sitten noustiin autosta, nenään kävi heti kamala raadon haju. Oltiin hyeenojen aitauksen vieressä ja aidan toisella puolella makasi melkein kokonainen lehmän raato täynnä kärpäsiä. Siinä oli hyeenojen lounas ja myöhemmin kimppuun pääsivät korppikotkat. Ja niitä oli paljon. Kävin kuvaa ottamassa lähempää ja täytyy myöntää, että säikähdin kun yksi korppikotkista lennähti vähän lähemmäs. Kävi mielessä, että jos kaadun niin olen seuraavana listalla...

Lasten mielestä Abukossa parasta oli se, kun pääsi syöttämään kädestä apinoita, pieniä ja vähän suurempiakin. Voi että ne oli suloisia. Siis sekä pojat että apinat. Ja kyllä on apinoilla asennetta. Parit ihan kivat tappelut nähtiin ja teki kyllä mieli ottaa pari askelta taakse päin kun lähellä riehuivat. Villi luonto!!

Koko päivän kohokohta taisi kuitenkin olla aamulla. Jo eilen Alician nukkumaanmenoa haittasi hieman kylältä kuuluvat rummutukset. Kyseessä oli jonkun pienen pojan ympärileikkausseremonia. Rumpukulkue kulki useaan otteeseen meidän talon ohi ja ihan tarkalleen en tiedä kuinka kauan se jatkui, sillä menin nukkumaan 02.00 aikaan ja tuolloin rummutus vielä jatkui vaikka alkoin jo 21.00 aikaan. Aamulla kun heräsimme sama rummutus oli edelleen käynnissä. Kun kulkue tuli taas lähemmäs, päätimme lähteä muurien ulkopuolelle katsastamaan josko näkisimme Kankurangia. Ja kyllähän me näyimme. Otin pätkän videota, mutta piti lopettaa kesken kun ihan itseäkin alkoi pelottaa......