Tietoja minusta

Oma kuva
Olen neljän lapsen äiti ja päätimme perheemme kanssa ottaa menolipun Gambiaan, mieheni kotimaahan, ja unohtaa paluusuunnitelmien teon kokonaan. Lähdemme siis katsomaan ja kokemaan minkälaista elämämme voisi olla Afrikan mantereella. Blogiin tulen kirjoittamaan matkavalmisteluista lähtien perheemme odotuksia, ajatuksia, kokemuksia ja ehkäpä jotain muutakin,joten fasten your seatbelts we are about to take off :D

sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Juhlatunnelmia!

Eilen oli kauan odotetut yhdistetyt syntymäpäiväjuhlat. Juhlittiin siis kahta sankaria, Oliveria 5-vuotta ja Casperia 4-vuotta. 

Ensimmäiset, kauimmat vieraat saapuivat jo juhlapäivää edeltävänä iltana, hienoa että jaksoivat pitkän työ-ja kouluviikon jälkeen ajella vielä toista tuntia. Lapsilla oli hurja ikävä toisiaan, viime kerrasta on nimittäin aikaa. Se oli paljon ennen Gambiaan lähtöä. 

Nukkumaan mentiin siis suhteellisen myöhään ja "siskonpedissä" olikin mukavaa. Kaikki neljä muksua (Alicia poisluettuna) mahtuivat hyvin poikien suureen sänkyyn ja unikin tuli nopeasti illan leikkien jälkeen. 
Lasten painettua unten maille äideillä oli hetki aikaa vaihtaa kuulumisia ja sitten väsyneinä mutta tyytyväisinä nukkumaan.

 

Juhlaaamuna herättiin ehkä jännityksen ja innostuksen vuoksi tosi aikaisin, jo seitsemältä, ja känkkäränkkäkin oli ko ennen juhlia tulossa kylään. Onneksi suuremmalta draamalta vältyttiin ja juhlat sujuivat loistavasti. Lähes kaikki kutsutut kaverit pääsivät juhliin ja kylläpä meillä oli eilen monta spidermania! Juhlissa ei hurjasti mitään järjestettyä ohjelmaa ollut, mitä nyt perinteinen onginta, kids jokaiselle lapselle mukaan pieni pussukka karkkeineen ja Spiderman tatuointeineen. Tatuointeja laitettiin käsiin myös juhlissa ja jokaisella on niitä nyt useampia kuin yksi ympäri ämpäri kehoa.




Lahjaksi kavereilta saatiin puuhakirjoja, autorekka,autorata sekä angrybirds mukit ja kahvittelujen jälkeen Oliverilla kävi mielessä etteikö äidiltä tullutkaan lahjaa. Valitettavasti vähän jälkijunassa tulee ja paketoimattakin, eikä yhtään enää yllätyksenä, mutta postin pitäisi piakkoin tuoda uudet potkulaudat molemmille pojille, oikein lisäosilla, voi sitten talvellakin kulkea suksiosan kanssa hangessa. 

Lahjoista iloittiin siis ja kruununa juhlapäivän päälle saatiin vielä toivottu yövieraskin. Oliverin ihan ensimmäinen ystävä rohkeni ekaa kertaa jäädä yökylään vaikka pojat ovat kyselleet jo aiemminkin. Ehkä viiden vuoden rajapyykki oli jotenkin maaginen kaverillakin :) 

Juhlapäivän jälkeinen aamu aloitettiin rauhallisissa merkeissä lastenohjelmilla. Aamupalaksi kakkua, mikäs sen maistuvampaa, ja loppupäivä käytiinkin vähän ylikierroksilla. Leikit vaihtuivat tiuhaan tahtiin ja ulkona viihdyttiin hyvin reilu tunti ennen kuin kylmyys patisti sisälle. 
Ilmeisesti meidän viikonlopun lastenkekkerit kello 14-19 välillä oli liikaa jollekin naapurille, ja kun vielä aamullakin oli kaveria ja iltapäivälläkin, sillä illan suussa tuli postiluukusta lappu: 


Kieltämättä vähän latisti viikonlopun tunnelmaa, mutta toisaalta tiedän kyllä ettei meiltä kuulu ääniä, jotka oikeuttaisivat aiheellisiin valituksiin. Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutten kyllä voinut vastustaa oman vastineeni laatimista. Kun armas naapurini haluaa valittaa aiheettomasti nimettömänä niin vastineeni yhdessä naapurini lappusen kanssa päätyi nyt sitten kaikkien nähtäväksi alakerran ilmoitustaululle!

Tää weekend on nyt pulkassa. Kello pian yhdeksän, lapset nukkuneet jo tunnin. Huomenna uusi päivä, uudet kujeet ja vähän ehkä tekis mieli tökkiä kepillä muurahaispesää ja pistää päivätanssit pystyyn. 

Vitsi, vitsi, ei meistä tanssijoiksi oo ;)

2 kommenttia:

  1. Uskon, että mukavat synttärijuhlat on takana. Eikä pitäis naapureilla olla valittamisen aihetta, kun juhlat on pidetty normiaikaan eikä minkään hiljaisuuden aikana. Vois vaikka vihjaista katsomaan järjestyssääntöjä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin olis kyllä ollut ihan hyvä mainita omassa viestissä talon järjestyssäännöistäkin, ei vaan tullut edes mieleen, olin niin tuohtunu eilen. Aiheellisen valituksen olisin vielä sulattanut ja pyytänyt anteeksi, mutta kaikkee ei voi terveellä järjelläkään ymmärtää...toivottavasti armas naapurimme miettii ensi kerralla vähän paremmin!

      Poista