Aamulla vointi oli hyvä öisestä yskänpuuskasta huolimatta,mitä nyt äiti oli vähän väsy. Lähdettiin normitapaan perhekerhoon ja pitihän sitä mennäkin kun sinne oli eilen leivottu kakkukin. Oliverin syntymäpäivät kun on torstaina niin päätettiin niiden kunniaksi viedä kerhoon kakku tarjottavaksi. Ihan kuivakakku kylläkin, mutta kuitenkin. Kerhossa oli jälleen mukavaa kuten aina ja yllätyksekseni tapasin siellä myös erään tutun kasvon. Nimittäin erään toisen äidin, jonka kanssa odottelimme viimeisimmän synnytyksen käynnistymistä Naistenklinikalla. Lapsillamme on päivän ikäero. Ihan jännää, maailma on pieni. Ja hänkin Minna nimeltään. :)
Kerhon jälkeen käytiin ostamassa tarjottavia vielä poikien omaan päiväkerhoon torstaille, tuleepas juhlittua synttäreitä nyt oikein kunnolla.
Iltapäivällä ulkoiltiin kahteenkin otteeseen mitä nyt välillä käytiin kotona syömässä. Ulkoilun jälkeen askarteltiin pojille taikasauvat, taikurin viitat ja hatut oli jo entuudestaan. Nyt voi sitten taikoa äidin pois kun komentelu ketuttaa...roolileikit on jo pitkään ollu poikien suosiossa, laatikosta löytyykin vetimet mm. ritari-ja merirosvoleikkiin, taikurin hommiin ja Spiderman seikkailuihin. Kankaat on valmiina ja odottaa että äiti saisi aikaiseksi, puuhalistalla olisi kuninkaan ja prinsessan viitatkin.
Jo iltapäivän puolella alkoi Alician silmistä näkyä,että nyt alkaa väsy painaa ja niinhän se kuume sitten vaan nousi. Myöhemmin illalla tuli oksennuskin,toivon vaan että se jäi ainoaksi kerraksi. Sylissä pitäisi saada olla koko ajan, mutta nyt uni maistuu. Toivottavasti vielä yölläkin.
Huomenna vietetään siis kotipäivää, jotta saadaan pieni toipumaan ja kyllähän sitä puuhaakin olisi. Pakko tehdä- projekti huomiselle on likapyykin pesu, sillä oksennuksen tahraamia vaatteita ei voi jättää seisomaan. Muuta en suunnittele, sillä voi olla että minulla on sylivauva huomenna koko päivän. Onneksi ruokaa on valmiina, ruuanlaittoakaan ei tarvitse siis miettiä eikä kaupasta tarvita mitään the fridge is fully stocked.
Masussa elämää riittää, tää tulokas voi olla meidän kaikista vilkkaista kaikkein vilkkain. Ei siinä mitään, eipähän tarvitse miettiä onko masussa kaikki hyvin! Ja tylsäähän olisi kotona jos lapset olis apaattisia ja hiljaisia. Nyt tekemistä, menoa ja meininkiä riittää aamusta iltaan. Ei voi sanoa, ettei se koskaan väsyttäisi tai ärsyttäisi, että koko ajan käydään ylikierroksilla ja ollaan äänessä, mutta tuhat kertaa parempi näin kuin jos ei puhuttais ollenkaan.
Tomorrow is a new day and i take it the way it is. I am prepared!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti