Himot,ne ainaiset himot..

Juu en voittanut lotossa,en. Harmi. Se iski vasten kasvoja vähän kun salakavalasti, kun tää puhelin lähettää aina silloin tällöin iltasanomien ja muiden lähteiden otsikoita. Oli sitten voittaja kuulemma ilmoittautunut. No se siitä haaveesta taas viikoks. 

Mutta se lauantai, joka niin kurjasti alkoi ja iltapäivään saakka niin kurjana jatkui, päättyi kyllä ihan hyvin. Tungin lapset poikien huoneeseen viikonloppukarkkeineen ja suljin oven. Siellä oli hiljaista, vain karkkien makuanalyysit kuului oven läpi ja vedin syvään henkeä. Olin hetken rauhassa ja mussutin kyllä oman pussinikin tyhjäksi. Kun karkit oli loppu, ei mennyt kuin hetki ja naapurin tyttö tuli hakemaan poikia ulos leikkimään. Oliver taas fiksuna poikana tokaisi äidille: "Äiti, me mennään ulos leikkimään niin saat olla hetken rauhassa."

Pojat otti potkulaudat,meni pihaan, minä laitoin pyykit kuivumaan ja mentiin sitten Alician kanssa perässä. Johan oli parempi mieli. 

Illalla syötiin vielä uudemman kerran nakkipastahässäkkää ja vähän seikan jälkeen olikin talossa hiljaista. Oli todella hyvä, että saatiin kunnon yöunet, sillä eilinen päivä vietettiin kokonaisuudessaan  ihanan ystäväperheen luona. Olimme saaneet kutsun saunomaan ja kyllä sitä oli odotettu! Puhtaalla omallatunnolla en selviäisi,jos laskisin eilisen tähän budjettikokeiluun mukaan,koska ruokailimme kylässä emmekä kotona. Voin vaan sanoa, että kyllä oli hyvää. Asialla kunnon kokki ja ainahan kaverilla maistuu paremmalta eväs kuin eväs!

Tänä iltana tajusin hyvän päivän jälkeen, että normiraskaushimo Auran sinihomejuusto ei ookaan kummitellut mielessä pitkäääään aikaan. Mutta kyllä piti haukata pala jos toinenkin suklaata,ennen blogin avaamista!! Ja kyllähän se vähän siltä näyttää ettei levystä oo blogikirjotuksen valmistuttua mitään jäljellä... Haitanekos tuo mittää!!

Viikko aloitettiin kaurapuurolla. Vitsi,vitsi,eikä aloitettu. Herättiin vähän myöhään ja koska oli kerhopäivä niin nopeampaa oli tarjota riisimuroja ja mehukeittoa. Eväsleivät reppuun ja potkulautaillen kirkolle. Poikien uusi villitys kerhossa on "nopperit" ja kerhoon mennään siis enemmän kuin mielellään. Aliciakin nappaa mukaan oman reppunsa mutta joutuu läpikäymään jokaviikkoisen pettymyksen, ettei vielä tänään saakaan jäädä kerhoilemaan. Huomenna hymy pysyy, sillä on perhekerhon vuoro.

Kerhon jälkeen käytiin kaupan kautta hakemassa haasteviikon lähes viimeisillä rahoilla vielä jotain pientä, maitoa ja muuta. Sitten kotiin ja leipomaan. Vihdoin ja viimein. Tehtiin piimäkakkua ja kakun ollessa uunissa lounastettiin vielä jäljellä olevaa nakkipastahässäkkää,lasten uutta suosikkia. Kakku syötiin sitten välipalaksi ulkoilun jälkeen naapuriystävien kanssa, kera kahvin tietysti. 

Poikien ollessa kerhossa hyödynsin lähes vapaan kaksituntisen ja siivosin. Imuroin,pesin lattiat,pyyhin pölyt ja pesin pyykkiäkin, suurpiirteisesti kuten aina. Puhdas koti on ihana tunne! 

Kun oltiin kahviteltu ja leikitty (juoruttu), siivottiin leikit ja vaihdettiin vielä pojille uudet lakanat. Vielä oli vähän iltapalanälkä ja laitettiin kehiin oikein hedelmälautanen, omenaa,meloneja,mandariinia, ja lisäksi jugurttia ja maitoa. Vitamiinipommi nassuun ja sitten pesujen kautta sänkyyn. 

Eilen iltasatu jäi väliin, sillä tulimme vasta myöhään kotiin kyläilyreissusta. Tänään luettiin kaksi satua, huomista odotetaan jo innolla. Olemme nimittäin lukeneet "Onnellisia tarinoita" äidin vanhasta satukirjasta,lahjaksi saatu vuonna 1993.

Alicia nukkui jo ennen kuin satu päättyi ja saikin sitten jäädä poikien viereen nukkumaan. Tyytyväiset isoveljet käpertyivät siskon viereen ja uni tuli kyllä melko heti. Seiskan jälkeen meillä oli taas hiljaista ja äidillä on hyvin omaa aikaa. Voisiko sitä enää onnellisemmaksi itseään tuntea? Toki on raskasta välillä, että mies on kaukana ja syliä kaipaa kovasti, mutta kaikki on väliaikaista! 

Olen onnellinen!! Ja nyt lisää suklaata!!

P.S budjettirahaa oli tänään jäljellä 15,10€ ja kauppaan meni vajaa kymppi,tarkemmin sanottuna 9,19€ eli enää jäljellä on about 5€. Päiviä haasteesta jäljellä vielä neljä, kun eilistä ei lasketa.