Tänään taas reissattu bussilla muutamaankin otteeseen, sillä käytiin lasten kanssa Naistenklinikalla tarkastamassa vauvan vointia. Ja Oliverin suunnitelmista tulevaisuuden varalle päätellen lapset ovat muutaman kerran todistaneet kuinka bussikuskit kiireissään laittavat hyvinkin usein takaovia kiinni ennen kuin kaikki matkustajat ovat sisällä tai ulkona.
Meillä on ollut aika rankat pari päivää. Tiistai-aamuna sain soitollla vahvistuksen uudesta lääkäriajasta Naistenklinikalle, erikoislääkärin vastaanotto torstaille. Aamulla oltiin käyty kirjaston satutunnilla lasten kanssa ja pihalla leikkimässä ja molempien poikien vuosittaiset neuvolakäynnit oli sovittu iltapäivälle. Neuvolassa ehdin hyvin istuskella kun pojat vuoronperään kävivät neuvolatädin juttusilla ja havahduin ettei vauva ole koko päivänä liikkunut ollenkaan. Normaalisti vauva on hyvin vilkas pitkin päivää, mutta nyt ei liikkeen liikettä vaikka olin syönyt hyvin ja yritin herätellä vauvaa tökkimällä vatsaa molemmin puolin. Pyysin,kun neuvolassa kerran oltiin, että sykkeet kuunneltaisiin. Syketaso hyvä ja yksi potku anturaan.
Kotona jäin odottelemaan lisää liikettä, mutta oikein mitään ei kuulunut. Söin levyllisen suklaata kuin leipää, mutta ei auttanut. Päätin lähteä päivystykseen ja onneksi ystävä yläkerrasta suostui ottamaan rakkaat tasavilllit luokseen yökylään omien lastensa lisäksi. Lapset mitä ilmeisimmin vaistosivat äidin huolen sillä aika levoton ilta oli ennen kuin luovuttivat ja nukahtivat vaikka muuten kaikki hyvin.
Pääsin päivystykseen vasta yhdeksän maissa illalla ja siellä onneksi samantien tutkimuksiin. Sydänkäyrään, ultraan, taas käyrään ja uudestaan toisen lääkärin ultraan. Päivystävät lääkärit eivät oikein osanneet virtauksia mitata, mutta koska vauva alkoi lopulta melskata oikein koko päivän edestä niin lähdin parin tunnin jälkeen kotiin hyvillä mielin. Kaikki hyvin, vauva voi hyvin.
No ei se IHAN niin tainnut mennäkään. Sillä kun tänään kävin erikoislääkärin vastaanotolla, ei mennyt kauan kun lääkäri sanoi,ja itsekin tiesin, että nyt on virtaukset nousussa. Tarpeellinen tutkimus, pieni pätkä käyrää, labraan ja nyt odotellaan huomiseen puhelinsoittoa Naistenklinikalta. Lääkäri päätti, että ensimmäinen IU-siirto eli kohdunsisäinen verensiirto vauvalle tehdään ensi viikolla mahdollisimman pian.
Toivottavasti joku IHANA ihminen pääsee pyynnöstä luovuttamaan vauvallemme verta, että saadaan siirto tehtyä mahdollisimman pian!
Rakkaat ihmiset, luovuttakaa verta! Sillä oikeasti pelastetaan pieniä ja suuria!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti