Kuten viime kerrallakin, usean kuukauden matka lasten kanssa vaatii aika tavalla suunnittelua ja valmistelua. Pitää ostaa kattava matka-apteekki, sopivaa kesävaatetta, kunnon kengät, uudet uimalasit, passit ja hammasharjat. Niillä pärjää jo pitkälle, mutta usealle hengelle hankintoja on paljon. Ja sitten on vielä se vauva.
Gambiasta onneksi saa hyvin vaippoja, vauvatarvikkeita ja vauvamössöjä, joten matkalaukkuja ei tarvitse täyttää monen kuukauden vauvanruokatarvikkeilla tai vastaavalla. Pitää vaan muistaa ne vauvan ja muidenkin omat tärkeät lelut, unirätit, unilelut ja sen semmoiset.
Matka itsessään on jo jotain mitä tarvitsee miettiä kunnolla. Yksi aikuinen, neljä lasta. Kuka kantaa ja kenet? Pistetään äiti rattaisiin ja lapset työntää yhdessä.
Koska Alicia täyttää kaksi vasta helmikuussa, siihen saakka ainakin on odotettava lähtöä, sillä yksikään lentoyhtiö ei anna omaa paikkaa alle kaksivuotiaalle eikä yksi aikuinen voi pitää sylissä kahta lasta.
Haasteellinen pulma matkustushaluiselle kaksosten vanhemmalle.
Todennäköisesti homma menee näin: vauva rintareppuun ja Alicia matkarattaisiin ja pojathan on jo niin isoja ja reippaita, että kävelevät itse laukkuinensa. Kuulostaa helpolta ja simppeliltä, eikö. Ei siis hätä päivää. (Jos kaikki vaan meniskin niin ihanasti ettei kukaan kiukuttelis koko pitkän matkan aikana kertaakaan)
Mutta todennäköisesti se menee myös näin: jossain vaiheessa Alicia saa affektikohtausten kun ei saa tahtoaan läpi ja itkee itsensä tajuttomaksi. Casper myös mitä todennäköisemmin jossain vaiheessa vähintäänkin kerran heittäytyy lattialle ja huutaa ettei mee mihinkään eikä tee mitään ja ihan vaan sen takia, että on kiva vähän koetella äitiä.
No mutta, näihin asioihin on hyvä totutella jo hyvissä ajoin niin voi sitten yllättyä positiivisesti kun kaikki meneekin yhtä hyvin kun paluumatka Gambiasta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti