Ei ihan onneks kuitenkaan vaikka ensimmäinen pitääkin paikkaansa; jännittää. Se huominen.
Tänä iltana pitää tankata hyvin, seuraavan kerran saa syödä vasta kun puudutusaineet lakkaa vaikuttamasta vauvaan ja sydänäänissä alkaa olla normaalia vaihtelua. Eli huomenna iltapäivällä.
Lapsille tulee huomenna hoitaja kotiin, pitkä päivä kaikilla edessä, mutta onneksi lapset on niin reippaita. Oikeastaan lapset odottaa jo vähän innolla että pääsee taas hoitajalle esittelemään kaikki omat lelut ja jutut ja kuinka voi olla reippaana apulaisena.
Kun jouduin käymään päivystyksessä, lapsilla oli selvästi myös huoli, että onkohan kaikki vauvalla ja äidillä hyvin. Ilta yökylässä meni vähän kapinoiden ja mieltä osoittaen ja samoin seuraavana päivänä oli vielä semmoinen meininki, että ulapalla olisi ollut, jossei huolesta olisi osannut lasten kanssa keskustella. Kummasti helpottaa lasten kanssa vaikeidenkin tunteiden nimeäminen. Ihan kuin mitään huolta ei olisi ollutkaan kun osasin kysyä, sekö mielessä kaihersi. Halit äidille ja hymy päälle, kaikki hyvin.
Tällä kertaa äidin lähtöön sairaalaan on osattu varautua eikä varsinaista huolen aihetta ole, joten ilmapiiri on vähän erilainen. Toivottavasti kotona sujuu myös hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti