Mutta tänään IU-siirto ei todellakaan ollut mitään herkkua vaan ajattelin jo että kuolen. Koska mitään puudutuksia ja kivunlievitystä ei saa niin kaiken valitettavasti tuntee ja hyvin tunteekin. Tänään vauvan asento ei ollut kovinkaan hyvä ja napanuora jäi epäedulliseen paikkaan. Neulalla jouduttiin menemään läpi tosi reunasta ja viistosti. Napasuoneen ei meinattu kunnolla osua ja neulaa käännettiin ja väänneltiin tuskallisen kauan ennen kuin tärppäsi. Verinäyte saatiin viimein ja tankkaus aloitettiin ja vieläkin piti jaksaa paikoillaan lähes hengittämättä.
Kun toimenpide oli ohi, synnytyssali oli kuin hieman liioitellusti raa'an murhan rikospaikka. Verta oli lääkäreiden vaatteissa. Verta oli peitoilla. Verta oli lattialla ja sitä oli suurena ruiskeena seinällä ja pöydillä. Kun sen näki, olisi voinut kuvitella, että verta olisi roiskunut paljonkin, mutta yllättävän pieni määräkin saa aikaan aikamoisen sotkun.
Joka tapauksessa ihana olla taas kotona, kaikki on ohi taas hetkeksi. Ja nyt voi oikeasti asennoitua siihen että kolmen viikon päästä meillä on vauva! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti