Tietoja minusta

Oma kuva
Olen neljän lapsen äiti ja päätimme perheemme kanssa ottaa menolipun Gambiaan, mieheni kotimaahan, ja unohtaa paluusuunnitelmien teon kokonaan. Lähdemme siis katsomaan ja kokemaan minkälaista elämämme voisi olla Afrikan mantereella. Blogiin tulen kirjoittamaan matkavalmisteluista lähtien perheemme odotuksia, ajatuksia, kokemuksia ja ehkäpä jotain muutakin,joten fasten your seatbelts we are about to take off :D

keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Elämä on.

Yhtenä päivänä bussissa meinasi vähän kiehahtaa. Tai pikemminkin oman pääni sisällä kiehui ja ehkä ihan hyväkin että se jäi sinne. 
Lähdettiin lasten ja luonnollisesti vaunujen (tuplarattaat) kanssa päättäriltä bussilla kotiinpäin. Bussi oli käytännössä tyhjä,muutama hassu meidän lisäksi, toiset vaunutkin tosin. Koska kyytiin nousi aikas leveät vaunut ennen meitä, meidän vaunut ei mahtunu niille tarkoitettuun aukkoon ihan seinään saakka vaan osa jäi vähän käytävän puolelle. vaunujen ohi pääsi kyllä silti ihan hyvin kulkemaan, muuten olisin jäänyt odottamaan lasten kanssa seuraavaa bussia.

Bussiin asteli sitten pari mamselia,joille selvästikään hyvät käytöstavat eivät olleet iskostuneet. Moni vois tässä vaiheessa sanoa, että näille leideille ei tainnut äiti opettaa tapoja,mutta eipäs nyt syyllistetä äitejäkään kaikesta.
Nää naisihmiset kuitenkin astelivat bussiin kuin omistaisivat sen ja suurine reippuineen (ja peppuineen) ähkivät meidän ohi bussin puolen välin peremmälle puolelle. Sitten piti istuutua siihen lastenvaunupaikan viereen ja kirota ääneen, kun on niin kummallista ettei voi vaunuja laittaa seinään saakka kiinni. 
Hyvinhän olivat mahtuneet meidän ohi, vaikka bussin etuosakin olis ollut lähes tyhjänä, ettei olis tarvinnut ohi mennä ollenkaan. Puhumattakaan siitä, että ohi mentiin meistä paljon välittämättä pulleat reput selässä, ei mitään aikomusta ottaa niitä käteen, toiset kanssamatkustajat huomioon ottaen.

Tuli vaan mieleen, että mariseeko ne matamit sillonkin kun bussi on ruuhka-aikana täysi ja matkustaja paljouden vuoksi on joidenkin edes vaikea mahtua kyytiin saati sitten ihmisjoukon keskeltä päästä ulos haluamallaan pysäkillä? Onko se sillon kumma kun on muiden pitäny nousta bussiin ja nyt on matameilla ahdasta? 

Kyllä latasin aikamoisen sanatulvan valmiiksi suuhuni, jota en sitten onneksi päässyt laskemaan ulos, olis varmaan tullu oltua huono esimerkki lapsille. Tyydyin sitten vaan tokaisemaan, että kyllä on kumma jos ei tuosta välistä mahdu. 
Piti näiden muita parempien naikkosten sitten marmattaa vielä bussista noustuakin ja mulkoilla tätä neljän lapsen äitiä, joka kehtasi nousta bussiin ja viedä vaunuillaan tilaa vähän käytävältäkin, pitkin nenän vartta. Kyllä tais ottaa mamseleilla kovalle tuo bussimatka. Tai en oo ihan varma kenelle otti kovemmalle. 

Toisella bussimatkalla eräs venäläisäiti matkusti pienten lasten kanssa ja ilmeisesti lasten isoäitikin oli mukana. He istuivat vaunujen vuoksi eri puolilla bussia ja kesken matkaa äidillä oli jotain asiaa isoäidille ja toisinpäin. Siihenkin piti jonkun kanssamatkustajan kommentoida ikävään sävyyn ja puuttua toisten asioihin. "Etkö voi suomea puhua, nyt ollaan Suomessa saatana?" Puhuisitko sinä setäihminen Turkin lomamatkalla vaimolles turkkia s******? Kyllä korpes taas.
Eikö meillä kaikilla oo ihan hyvin täällä tilaa? Tää maailma on aika suuri ja jos ei joku nyt ihan nenille hypi niin tarviiko marmattaa?

Omille lapsille yritän opettaa, ettei tarvitse puhua toiselle ollenkaan, jos mitään hyvää sanottavaa ei ole. 

Huh, rankkaa.... 

2 kommenttia:

  1. Joo, kyllä näitä kulkijoita on jokaiseen lähtöön. Täällä päin suunnatonta ärsytystä aiheuttaa nuoret matkustajat, noin 20-25 vuotiaat, ei minkäänlaisia käytöstapoja heilläkään. Istuvat penkille poikittain juuri siinä bussin keskivaiheilla, missä matkustetaan vaunujen kanssa. Kuulokkeet korvilla ja kännykkää näpytellään. Porukkaa seisoo käytävillä, mutta paikkaa ei anneta. Ja kyllä joka bussissa on nuorta väkeä, jonka reput vie yhden paikan. Yhtenä iltapäivänä matkustin täydessä autossa ja hankkiuduin istumaan koululaisen viereen, tyhjälle paikalle, jossa matkusti hänen reppunsa. Hän ei nostanut reppuuaan, joten päätin istua sen päälle. Enkä paljon viitsinyt kankkua nostaa, kun hän veti repun altani...Ärsyttäjiä siis löytyy joka paikasta. On kuitenkin selvää, että lasten kanssa matkustavia, usein vanhempia, pitäisi huomioida ja ymmärtää paremmin. LB

    VastaaPoista
  2. Todella tylyä tosiaan kohdentaa tuommoisia kommentteja äidille neljän lapsen kanssa.

    Olen nyt blogiasi seurannut jonkun aikaa ja jäin miettimään, että minkäikäinen itse olet? Ja mitä työtä/koulutusta olet tehnyt ennen kun saitte lapsia? Ja lisäksi oletteko miehesi kanssa olleet Suomessa oloaikainne etäsuhteessa ja miten elämä siellä Gambiassa eroaa. No tässä jotain postaustoiveita uudelta lukijalta. Jotenkin ihanasti kirjoitat lapsiperheen arjesta, ja siksi olenkin jäänyt lueskelemaan :)

    -Emmi

    VastaaPoista