Kevät on täällä!

Talvi oli hurjan lyhyt ja kevät tuli ihan yhtäkkiä. Lumi sai kyytiä parissa päivässä ja nyt on niin keväistä että. Aurinko paistaa, linnut laulaa ja hiekka rapisee kengissä. Meidän oli alunperin tarkoitus päästä lähtemään ennen loska-aikaa ja sitä kun kaikki koirankakka paljastuu lumen alta ja kulkeutuu lasten kengissä kotiin. Voi kun vaan oltais päästy. Oscarin hemoglobiini nytkähti kuitenkin vielä vähän alas ja nyt taas ylös, joten matkasuunnitelmien teko voi viimeinkin pikkuhiljaa alkaa. Maaliskuun lopussa Oscar saa vielä rokoteohjelman rokotteita ja toisen annoksen hepatiittirokotetta ja sitten menoks.

Nyt kun kevät jo tuli, tekisi mieli laittaa kotiakin vähän kevätkuntoon, verhoja,liinoja,kukkia ja muuta, kunpa vielä jaksaisi ja olisi aikaa. Lähes joka päivä tuntuu siltä, että tunnit päivässä ei yksinkertaisesti riitä ja aina jotain suunniteltua jää tekemättä. 

Jos unohdetaan suuremmat kodinkaunistamiset, niin meillä on viime päivinä ollut tosi mukavaa ja kivaa puuhastelua kotona. 

Viikonloppuna kutsuttiin naapurit kylään Putousta seuraamaan ja viettämään karkkipäivää, ja iltahan venähti äkkiä aamuun. Pojat saivat sitten yökylävieraan ja öisten leikkien ja popcornin syömisten jälkeen äidillä oli "hieman" siivottavaa seuraavana päivänä. 

Maanantaina tehtiin kalakeittoa ja Oliver päätti leikin sijaan seurata kuinka se kalasoppa oikein valmistuukaan alusta loppuun. Valmistuksen aikana Oliver kommentoi " äiti, miten sä oikein leikkaat noin terävällä veitsellä, mua pelottaa että sä leikkaat sun sormeen". 

En tiedä johtuiko kommentti epäilyttävästä ruuanlaittotaidosta vai suojeluvaistoista ja huolehtivaisuudesta, mutta sormet säilyivät ehjinä ja keitosta tuli maukasta. Ja Alicia hoiti sitten tiskit.

Perjantaina kun käytiin stadikalla luistelemassa, mentiin taas pitkästä aikaa metrolla ja siitähän pojat oli innoissaan, Oliver varsinkin. Nyt on sitten joka päivä ihan kyllästymiseen asti kerrattu kaikki metroasemat Ruoholahdesta mellunmäkeen ja Vuosaaren ja piirretty niistä karttaa. Oliverista tulee isona bussikuski ja metronkuljettaja :)

Casperkin on viime päivinä löytänyt uudestaan vanhan innostuksensa palapelien rakentamiseen. Casperin ollessa kaksivuotias palapelitouhut alkoivat ja poika rakensi heti 60 palan palapelin muutamassa minuutissa vaikka ylösalaisin. Vain muutamia viikkoja myöhemmin sata ja kaksisataa palaiset pelit olivat vain pieni haaste. Mallia ei tarvita ja apua ei missään nimessä. Vierestä saa seurata.

Puuhaa on siis kotina riittänyt, tänään oltiin oikein kunnolla ulkoilemassa.