Onneksi tiistaina oli sentään perhekerho ja päästiin sinne jopa ihan virkeinä ja ajoissa. Viime aikoina herätyskello ei ole soinut ellei ole jotain menoa ollut, joten perhekerhossa käymisestä olikin taas jo aikaa. Alicia oli aivan haltioissaan. Kun viedään poikia viikolla kerhoon ja molemmille pakataan eväät reppuun ja reput selkään, Alicia pakkaa aina omansa mukaan myös. Omat eväät ja oma reppu, ilman niitä ei voi astua ovesta ulos. Sitten kamala pettymys kun ei saakaan jäädä kerhoon. Tiistai oli siis onnen päivä Alicialle etenkin.
Jottei nyt hiihtolomalla aivan laiskoiksi heittäydytä niin huomenna mennään stadionille luistelemaan, siellä kun se vielä onnistuu. Pojilla meno sujuu jo loistavasti ja todella lujaakin uskalletaan mennä, Alicialle laji on vielä uusi. Intoa onneksi riittää eikä kaatumisetkaan ole pahemmin lannistaneet. Tosin omat luistimet saan jättää kotiin, jotta voin olla Alicialle kunnolla avuksi.
Tänään postimies oli todellinen enkeli ja kantoi kaikki pakettini suoraan kotiin, ne kaikki yhdeksän :)
Onneksi oltiin kotona niin ei tarvitse lähteä hakemaan niitä postista saakka. Niin mitä niissä paketeissa oli. Muistoja! Rakkaita muistoja. Teetätin valokuvia paperille, kasapäin.
Rakastan valokuvia, niiden ottamista ja katselua. Vauva-aika on lyhyt ja moni asia menee ihan pöhnässä ohi vaan. On ihanaa kun voi katsella kuvia ja muistaa niiden kautta monia seikkailuja, joita muuten tulisi vähemmän muisteltua tai ei ollenkaan. Eikä se aina mene niin, että tärkeimmät asiat muistaa vaan ilman mitään helppiä, univaje aiheuttaa paljon mustia aukkoja, nimimerkillä "jonkinlaista kokemusta asiasta".
Jokatapauksessa on ihana ottaa eteen kuva esikoisen vauva-ajalta ja muistella sitä ensimmäistä joulua, ekaa soseen maistelua ja sitä ilmettä tai nähdä päällä sama vaate kuin neljännellä lapsella oli eilen. On ihanaa katsella kuvia lasten kanssa ja kertoa heille juttuja heidän omasta vauva-ajasta.
Kuvitella voitte mikä homma oli noin 850 kuvan järjestämisessä. Huh huh voisin sanoa. Kuvien tilaaminen on helppoa ja nopeaa, tilasin kuvat 18.2. ja tulivat tänään postissa, kotiovelle kannettuna, mutta huono puoli on, etteivät kuvat ole minkäänlaisessa järjestyksessä. Ladoppa siinä sitten kaikki aikajärjestykseen. No se on nyt tehty. Toisena päivänä sitten albumiin.
Mitä muuta posti toi? Aivan ihanan tarinan Oscarista. Oscar on pieni simpanssi, joka orvoksi jäätyään sai kasvatti-isäkseen laumansa johtajan Freddyn. Se ei ollut niin helppoa eikä niin luonnollistakaan, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Tarina on tosi ja on aivan huikeaa ajatella, että sen kaltainen elokuva on voitu kuvata aidosti luonnossa. Simpanssi Oscar oli lähes yhtä suloinenkin kuin meidän Oscar.
Oscarin tarinaan oli hyvä lopettaa päivä ja taas lapset oppivat jotain uutta ja ihmeellistä.
Kaiken kaikkiaan hyvä päivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti