Uusille lukijoille

Taidamme kaivata pientä esittelyä. 

Meidän perheeseen kuulun minä, mieheni ja neljä lastamme. Olen 27-vuotias, mieheni melkein tuplasti sen. Meillä on kolme poikaa, Oliver 5-vuotta, Casper 4-vuotta ja Oscar 3-kuukautta, sekä tytär Alicia 2-vuotta. 

Ennen omia lapsia olen työskennellyt lasten parissa ja mieheni kanssa matkailualalla. Pääkaupunkiseudulle olemme muuttaneet Lappeenrannasta seitsemän vuotta sitten,jolloin yhteiselämämme alkoi.

Meillä on koti täällä Suomessa ja toinen Gambiassa. Perheessämme näkyy ja kuuluu vahvasti kaksi kulttuuria,sen lisäksi olemme muutoinkin hyvin kansainvälisiä. Kotona puhumme kolmea kieltä, suomea, englantia ja wollofia. Pidämme kaikki matkustelusta, itse olen käynyt lähes 30 maassa, mieheni on tainnut seota jo aikaa sitten laskuissa, lapset ovat päässeet tutustumaan enemmän tai vähemmän kuuteen valtioon Suomen lisäksi.

Pidän leipomisesta, ruuanlaitosta en niin kamalasti, mutta eineksiä yritämme välttää niin paljon kuin mahdollista. Syömistä rakastamme kaikki! 

Kunnia-asia on olla kotona lasten kanssa, kasvattaa ja opettaa heitä kun he ovat pieniä. Olen iloinen, että olen voinut olla kotona hyvillä mielin ja nähdä kuinka lapset kasvavat ja kehittyvät. ainakin ensimmäiset vuodet koulutaipaleesta lapset käyvät kotikoulua. Gambiassa lapset ovat mukana myös yrittäjäelämässä, tulevaisuudessa todennäköisesti entistäkin enemmän. 

Pojat käyvät Suomessa kerhossa parina päivänä viikossa ja Casper käy Lassiloikassa ja Oliver painissa yhtenä päivänä viikossa. Kun ehdimme käymme perhekerhossa ja avoimessa päiväkodissa. Gambiassa lapset saavat harrastaa uintia mielinmäärin ja myös uuden harrastuksen aloittamisesta on puhuttu. Kotiin hankitaan ainakin nyrkkeilysäkki, jos on tarvetta ylimääräisen energian purkamiselle. Saas nähdä kuka sitä säkkiä sitten takoo ;)

Täällä Suomessa neljä vuodenaikaa mahdollistaa monenlaista puuhaa lasten kanssa ulkoillen ja täällä tehdään kaikenlaista askartelua ja puuhastelua myös kotona. Vuoden aikana on myös paljon niitä kurjia päiviä, kun on liian kylmä, liian sateista tai kuraista tai muuta vastaavaa ja ollaan loukussa sisällä. Gambiassa vuodenajat ovat sadekausi ja kuivakausi. Lämpö on taattu ja ulkoleikit ehdottomia. Gambiassa keskitytään elämästä nauttimiseen, kiireettömyys ja aikatauluttomuus voisivat olla avainsanoja. Toisin kuin täällä, Gambiassa vieraillaan perheen ja ystävien luona päivittäin ja saadaan kyläilijöitä kotiin. Gambiassa kukaan ei ole yksin. 

Nyt kun olen ollut Suomessa yksin lasten kanssa jo puolisen vuotta, odotan Gambiaan pääsyä ja pientä helpotusta arkeen. Nimittäin aion aivan hyvällä mielellä taas kerran elää maassa maan tavalla ja palkata kotiin apulaisen hoitamaan siivoushommat puolestani. Sitten keskityn lapsiin ja mieheen ja elämme happily ever after :)