No kun on ne pyykit ja tiskit ja ruuanlaitto ja suihkussakäynti ja vessahätä ja pottailut ja pukemiset ja ja ja... Oscar kun se vaan viihtyis sylissä ja kun edes aiot laittaa sitteriin,lattialle tai sänkyyn niin protesti alkaa. Ja enää kun ei oikein malttais nukkua päikkäreitäkään. Sovitas siinä nyt sitten ihan coolina yhteen vauvan kanniskelu ja kaikkien muitten asioitten ja lasten hoito.
Toivon niin taas että tää on vaan vaihe joka menee äkkiä ohi ja saan oman tyytyväisen vauvani takas!
Oliver oli kyllä niin isoveli tänään ja äidin pikkuapulainen ja viihdytti Oscaria että sain reilun viikon kertyneet pyykit viimein viikattua ja paikoilleen laitettua. En olis kehdannut Oscaria huudattaa koko aikaa ja viikkaus olisi taas saanut tekosyyn jäädä toiselle päivälle.
Oliver on kyllä aivan ihana kun sille päälle sattuu, Casper myös. Casperhan meillä tekee nykyisin meidän kaikkien pedit aamuisin, hyvä että sängystä ehtii nousta. Kun olin tosi kovassa kuumeessa sain aamupalan sänkyyn kannettuna ja seuraavana päivänä pojat mietti että jos voisin opettaa kuinka kahvi keitetään niin saisin senkin sänkyynkannettuna. Se ehkä kuitenkin saa vielä odottaa vähän aikaa.
Mutta jos totta puhutaan, niin tiistaiaamuna todella kipeänä ollessa, en tiedä kuinka olisinkaan päässyt sängystä edes ylös koko päivänä jos en olisi saanut edes mehukeittoa juotua,muuhun en kyennyt koskemaankaan. Olen kyllä niin ylpeä lapsistani!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti