Kotona on ollut ihanaa,varsinkin nyt kun Oscaria on voinut huoleti pitää sylissä ja seurassa eikä ole tarvinnut syötön jälkeen kiireellä peitellä sinivaloon kaikenmaailman silmäsuojien kanssa. Oscar nukkuu vielä lähes koko päivän, on kaksi kertaa päivässä noin puolentoista tunnin verran valveilla. Seuraa tarkasti ja kuuntelee mitä ympärillä tapahtuu,on rauhallinen ja niin niin ihana. En tiedä voiko olla mahdollista,että kohtaisin joskus elämässä sellaisen päivän, että todella tuntuisi siltä,etten enää haluaisi saada lisää lapsia. Kerran alkanut vauvakuume ei näytä loppuvan ollenkaan ja rakkaus vaan kasvaa päivä päivältä sekä isompia että pienempiä lapsia kohtaan.
Huomenna äidin isot pojat lähtee lomalle. Lomalle mummilaan. Sitten ollaan muutama päivä taas ihan ihmeissään, kolmistaan Alician ja Oscarin kanssa. Voi olla että eka päivä menee miettiessä mitä sitä oikein osaisikaan tehdä.
Niin se aika vaan menee nopsaan ja lapset kasvaa ihan vaivihkaan. Vielä muutama päivä aikaisemmin en tiennyt että lapset koskaan lähtis mummilaan yksikseen, tai siis halusin aina uskoa että äidin tarvis aina olla mukana,mutta tässä sitä ollaan. Laukut on jo pakattuna eteisessä ja odottaa vaaria hakemaan.
Ja mikä ihan on varmaa niin aamun ensimmäinen kysymys kuuluu:" koska vaari tulee? Meneekö vielä kauan?"
Voi voi kun pitää lasten odotella vielä vaaria hakemaan. Sunnuntaiaamun myrsky ja lumisade on sitä luokkaa, ettei autolla viitsi lähteä liikkeelle kun ei ole ihan pakko. Hakureissu siirtyy maanantaihin ja lasten pitää malttaa vielä yksi yö. Mutta lunta on tullut ja liekureilla on varmasti käyttöä...
VastaaPoistaKyllä meinasi olla vaikea ymmärtää miksei äiti voi ratkaista lumipulmaa. Oliver ehdotti, että vaari voisi soittaa auraajat töihin, tai voisi lapioida auton edestä ja ajaa vähän matkaa ja lapioida uudestaan ja taas ajaa ja niin edelleen... Mutta kyllä uni tuli hyvin kuitenkin kun tiesi että vaari lähtee sitten aamusta ajelemaan kohti pääkaupunkiseutua.
Poista