Pari päivää sitten oli meneillään oikein perustavanlaatuinen pesänrakennusvietti ja äidillisyys senkun huokui, mutta eilinen oli taas rankka päivä ja jalat on taas maan pinnalla ja tiukasti.
Toissa yö meni levottomasti nukkuen ja jännittäen eilisen siirtoa, meneekö kaikki hyvin? Sattuuko niin kovasti kuin kaksi viikkoa takaperin? Miten lapset reagoi kun taas pitää olla koko päivä poissa ja kotona on hoitaja?
Aamulla lähestulkoon lainvastainen herätys, jo ennen aamukuutta, jotta ehtii seitsemän bussiin. Illasta saakka syömättä ja juomatta ja ihan kuin ei muutenkin olisi koko ajan nälkä ja jano, jano vähintäänkin sietämätön.
Siirto meni toimenpiteenä siis oikein hyvin, tosin kakkosnäytettä verestä ei saatu, joten on vain arvailujen varassa kuinka hyvin hemoglobiini vauvalla nousi. Lähtötilanne tosin oli ihan hyvä, hb 107. Siirto meni myös aika sutjakasti, ainoastaan ihan loppusuoralla olo alkoi olla tukala kun neulaa jouduttiin vähän kääntelemään, että olisi saatu vielä se verinäyte karanneesta napanuoran silmukasta. Vihdoin ohi ja sai hengittää ja rentoutua taas.
Siirron suoritti tällä kertaa eri lääkäri kuin aikaisemmin ja ei ehkä ollut tarpeen kysyä, oliko edes montaa siirtoa takana, kyllä sen huomasi ettei otteet olleet vielä niin varmat kuin toisilla. Avustamassa ja tukemassa oli kuitenkin molemmat lääkärit edellisiltä siirroilta. Suomessa on vain kaksi sairaalaa, naistenklinikka ja Oulussa toinen sairaala, jossa IU-siirtoja tehdään ja myöskin vain hyvin rajoittunut määrä tehtävään erikoistuneita lääkäreitä. Eilinen toimenpide oli kai siis jollakin tasolla myös harjoitustoimenpide, onhan se ihan oikeassa käytännössä opittava.
Kaikki meni jo hyvin ja ehdin bloginkin päivittää siinä seurannassa. Sitten ihmeteltiinkin, miten on niin tavattoman korkeat sykkeet vauvalla vaikka hän on vielä unessa. Se olisi voinut olla merkki nopeasta anemisoitumisesta jos napasuoni olisi jäänyt vuotamaan. Minusta otettiin verinäytteet ja varauduttiin jo siihen että täytyy turvautua sektioon. Tilanne tarkistettiin ultralla eikä vuotoa onneksi näkynyt ja kaikki näytti hyvältä. Pian myös syke tasaantui kun vaihtelin asentoa kyljeltä toiselle. Hieman pidempi seuranta kuin edellisellä kerralla ja sitten jatkosuunnitelmat.
Enää kaksi käyntiä sydänkäyrässä ja ensi viikon torstaina synnytys käynnistetään, jottei hemoglobiini enää laske suunnattomasti. Tuolloin raskausviikkoja tasan 36, joten olen todella iloinen, että näille viikoille päästiin. Olimme jo varautuneet pikkukeskosen syntymään, mutta nyt voi todella olla positiivisesti yllättynyt eikä pettynyt!
Ainiin, vauvan painoarvio eiliseltä 2600g.
Tulee melkein haikea olo kun miettii, että eilinen oli viimeinen siirto eikä tutuksi käyneitä lääkäreitä näe taas pitkään aikaan jos koskaan.
Mukana ollut lääkäripari oli nimittäin erittäin huumorintajuinen eikä siirtoa aloitettaessa koskaan tarvinnut olla hermostunut kun vitsiä oli murjaistu toimenpiteestä ja muusta jo vaikka kuinka. Eilenkin naurettiin edelliskerran siirrolle kun veret olivat pitkin seiniä ja näyttämö oli kuin murhapaikalta. Muistoja,muistoja.
Vaikka kyllä varmasti vaatii taitoa lääkäriltäkin lukea potilasta sen verran, että uskaltautuu roisiinkin huumoriin. Toisilla olisi voinut tulla itku silmään tai pissa pöksyyn, mutta minä olin hyvinkin huvittunut!
Viikon päästä tähän aikaan olen matkalla synnyttämään joten nyt chillaillaan vielä se mitä ehditään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti