Tietoja minusta

Oma kuva
Olen neljän lapsen äiti ja päätimme perheemme kanssa ottaa menolipun Gambiaan, mieheni kotimaahan, ja unohtaa paluusuunnitelmien teon kokonaan. Lähdemme siis katsomaan ja kokemaan minkälaista elämämme voisi olla Afrikan mantereella. Blogiin tulen kirjoittamaan matkavalmisteluista lähtien perheemme odotuksia, ajatuksia, kokemuksia ja ehkäpä jotain muutakin,joten fasten your seatbelts we are about to take off :D

lauantai 23. marraskuuta 2013

Eka yö

Se meni suurinpiirtein näin; Oscar heräsi. Alicia heräsi. Oscar söi. Alicia nukahti. Oscar nukahti. Oscar heräsi syömään. Alicia heräsi. Sitten taas uudestaan sama rundi.

Aamulla pojat kömpi kahdeksan jälkeen viereen ja Alicia siellä jo köllöttikin. Oscar herätti meidät sitten viimein juuri ennen yhdeksää. Pian sen jälkeen kotisairaanhoito kävi kotona mittaamassa vauvan painon ja ottamassa verinäytteen bilirubiiniarvon määrittämiseksi. Arvo ei ollut noussut ja ensi yö saadaan viettää ilman valoa! Edistystä! Myös paino oli noussut,joten poika syö hyvin.

Päivisin meillä on kotona niin paljon elämää etten varmaan selväjärkisenä selviäisi ilman itkuhälytintä. Vauvaa ei nimittäin tosiaankaan kuule keittiöön kaiken muun äänen yli. Keittiössä itkuhälytin kertoo pienenkin äänähdyksen vauvan huoneesta,joten voin hyvin keskittyä ruuanlaittoon,leivontaan ja pyykinpesuun sun muuhun kotihommaan eikä vauvaa tarvitse käydä kuuntelemassa oven takana vähän väliä.

Alicia on jotenkin niin herkkänä vauvalle. Jos Oscar vähänkään itkee, niin itkee Aliciakin. Kun vauva on tunninkin nukkunut pitää käydä Alician kanssa tarkistamassa että vauva on vielä tallessa. Ennen kuin Alicia malttoi käydä nukkumaankaan, piti antaa monen monta suukkoa ja silittää päätä ainakin kymmenen kertaa. Ja Alicia on niin hellä. Syliin kun saa niin Alicia ei tahtoisi antaa Oscaria enää takaisin. Mustasukkaisuudesta ei tietoakaan.

Kaiken kaikkiaan siis aivan mahtava päivä meillä eikä valittamisen sanaa. Nyt valtakunnassa rauha ja aivan mahtava fiilis!!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti