Rauhallista?

Tänään kävi kotisairaanhoito ottamassa näytteen ja kolmen sinivalovapaan päivän jälkeen bilirubiinin nousu ei ylittänyt valohoitorajaa vaan olikin pessimistiäidin yllätykseksi kääntynyt laskuun. Olin siis jälleen kerran varautunut siihen että tänään tuomio langetetaan labrojen jälkeen ja pieni mies joutuu taas sinivalon alle. Sain puhelun kauppamatkalla ja kävelin kotiin suupielet korvissa. 

Tosin ei labrat ihan pelkkää hyvääkään kertoneet vaan bilirubiinin lisäksi nyt myös hemoglobiini on laskusuuntainen.

Nyt varaudun henkisesti siis siihen että mahdollisesti lähiaikoina/-viikkoina joudutaan Oscarin kanssa punasolutankkaukseen. Vasta-aineet vaikuttavat vielä kuusi viikkoa vauvan syntymän jälkeen joten kuukauden verran olisi vielä jännättävää.

Nyt eletään kuitenkin tässä hetkessä. Voisi luulla,että meillä on rauhallista, nimittäin Oliver ja Casper tosiaan lähtivät eilen puolen päivän jälkeen mummilaan ja ovat siellä muutaman päivän. Eilen käytin heti tilaisuuden hyväksi ja kävin vähän tonttuilemassa. Vein Alician yläkertaan leikkimään ja hyppäsin Oscarin kanssa bussiin. Käytiin ostamassa muutamat joululahjat ja illalla vielä paketointia. 

Kotiin päästyä illalla imuroin ja pesin lattiat, iltatoimet ja iltapalat pienemmille lapsille ja sitten monta tuntia omaa aikaa ohjelmia katsellen.

Tänään olin vielä vahvasti siinä uskossa että bilirubiini olisi edelleen nousussa ja halusin kiirehtiä kauppaan ennen kuin tuomio luettaisiin. Varauduin ostoksin siis siihen että mahdollisesti taas muutamakin päivä olisi mennyt neljän seinän sisällä ilman mahdollisuutta lähteä ulos. No siihen onneksi tarvitse mennä mutta onpahan ruokaa ja paketoitavaa.

Kauppareissun jälkeen tein ruuan ja leivoin ihan syntisen hyviä kanelimuffineja.

Oscar nukkui rattaissa hyvin ja leipomisten ja maistelujen jälkeen ehdittiin hyvin maalatakin. Kuulostaa tosi auvoiselta mutta kieltämättä oltiin kyllä vähän hukassa,meinaan minä ja Alicia. Olen jo niin tottunut menoon ja melskeeseen että oli ihan outoa kun joku ei papattanut vieressä koko ajan. Ja Alicia ikävöi veljiä. Vaikka välillä riidelläänkin sisarusten kesken aikaslailla niin kyllä niistä veljistä on hyväksi kaveriksi. Eli kyllä Aliciakin teki kiukuttelulla ja huudolla aika selväksi että tää ei oo nyt ihan normaalitilanne. Ja nyt kun ei oo kaveria leikittämässä niin olis niin kiva tehdä kaikkea tuhmaa. Onneksi sain Alician suostuteltua edes vähän touhuilemaan tuhoilemisen sijaan :)