Tietoja minusta

Oma kuva
Olen neljän lapsen äiti ja päätimme perheemme kanssa ottaa menolipun Gambiaan, mieheni kotimaahan, ja unohtaa paluusuunnitelmien teon kokonaan. Lähdemme siis katsomaan ja kokemaan minkälaista elämämme voisi olla Afrikan mantereella. Blogiin tulen kirjoittamaan matkavalmisteluista lähtien perheemme odotuksia, ajatuksia, kokemuksia ja ehkäpä jotain muutakin,joten fasten your seatbelts we are about to take off :D

keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Miten yksi vanhempi riittää...

...kun talossa on neljä alle kuusivuotiasta lasta, joista yksi on vajaa neliviikkoinen vauva, toinen vajaa kaksivuotias vatsatautinen, kolmas kovapäinen uhmaaja ja neljäskin alkaa uhkaavasti lähestyä toista uhmakauttaan?

Nyt tiedän tähänkin vastauksen. Ihan hyvin. 

Sunnuntaina saatiin kuulla,että vauvan hb oli laskenut ja meidät pyydettiin verensiirtoa varten Jorviin maanantai-aamuna luvattoman aikaisin. Illalla Alician nukkumaanmeno venähti ja piti vielä laittaa kamat valmiiksi seuraavaa päivää varten. Yöunet jäi siis tosi vähälle mutta ei niin vähälle kun maanantai-tiistai välisenä yönä. Alicia nimittäin taisi napata yhden jos toisenkin pöpön mukaansa sairaalasta ja yöllä se alkoi. Oksentelu. Noin seitsemän tai jotain kertaa sinä yönä. Aamulla sama jatkui ja jatkuikin pitkälle iltapäivään. Yöllä sain yösyötöiltä ja oksennusten siistimiseltä nukuttua kokonaisen tunnin. Tai no se oli jo aamukuuden jälkeen kun katsoin viimeisen kerran kelloa ja painoin pääni tyynyyn. Isommat lapset herätti sitten ennen kahdeksaa.


 
Tauti oli ensimmäinen laatuaan Alicialla eikö ämpäriin oksentaminen oikein tuntunut pienen mielestä kivalta. Mukavampi oli oksentaa äidin päälle,ainakin joka toinen kerta, ja joka toinen kerta sitten sohvalle tai ihan mihin vaan mikä on vaikeampi siivota ja pestä kun lattia tai se ämpäri. 

Oscar on onneksi tyytyväinen vauva eikä vaadi syliä joka hetki. Alicia kaipasi viereensä koko päivän,pyykit sain välillä ripustaa ja laittaa uuden koneellisen pyörimään. Iltapäivällä sain Alician nukkumaan Halunallejen avulla ja pääsin tekemään muulle poppoolle lounasta. Vähän myöhäisempi lounas, mutta niin oli aamiainenkin. Lapsilla on tapana ottaa kuivia muroja aamulastenohjelmien seuraan ja syödä sitten aamupala äidin kanssa kun äiti heräilee ensin rauhassa. Muuten päivä meni ihan kivasti,pojat leikkivät kaikenlaisia leikkejä vaihteeksi ihan sovussa, katsoivat yhden lasten elokuvan ja iltapäivällä kävivät kaverin kanssa ulkona leikkimässä.

Olisi luullut, että olisin ollut ihan koomassa koko päivän, mutta enpäs ollutkaan. Kai se menee niin,että sitä repeää joka suuntaan kun on pakko, mutta ihan hyvä mieli kaikesta huolimatta. Pesin eilen seitsemän koneellista pyykkiä, oli pakko, sen verran sitä yrjöpyykkiä tuli pitkin päivää. 
Illalla vielä innostuin järjestelemään poikien huonetta ja siirsin sinne lipaston toisesta huoneesta ja leluja paikoilleen. Aliciakin kun malttoi ja jaksoin vähän leikkiä. Illall ruokakin jo vähän maistui ja pysyi sisällä, aiemmin kun ei vesikään. 
Illalla kaikki lapset meni nätisti nukkumaan ja ajoissa ja sitä sitten itse innostui vielä nauttimaan omasta ajasta. Pitkän ja kuuman suihkun jälkeen. Se olikin ensimmäinen kerta istua koko päivänä.

Seuraava yö nukuttiin hyvin ja sikeästi! Ja tää päivä menikin yhdessä hujauksessa. 

Kyllä näinä päivänä kuitenkin miettii, että nuorena jaksaa!!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti