Asioita on miljoona mielessä ja on pakko tehdä listaa jo nyt, ettei vielä iske paniikki kaiken päivittäisen kanssa ja sitten viime tingassa. Passit,rokotukset,lennot,lääkkeet,unikaverit ja muut tärkeät ja liuta muuta muistettavaa.
Ihan vielä ei voi lentoja varailla,haaveilla vaan, sillä Oscarin vointia ja hemoglobiinin tilaa täytyy seurailla ainakin kolmen kuukauden ikään eikä vielä voi arvailla koska meille näytetään vihreää valoa lähtemisen suhteen. Nyt tosin näyttää hyvältä, hemoglobiini on alhainen muttei ole lähiaikoina laskenut juurikaan ja poika kasvaa ihan silmissä ja voi muutenkin hyvin.
Tänään siis tein sen. Listan asioista ja tavaroista, joita täytyy muistaa hoitaa ennen Gambiaan paluuta ja ottaa mukaan. Huomio, me palataan Gambiaan eikä vaan mennä. Ollaan siis jo ihan paikallisia. No ei vainkaan.
Ennen lapsia, olin käynyt Gambiassa neljä kertaa ja luulin monen asian menevän eri tavalla kuin sitten todellisuudessa. Varsinkin nyt kun siellä on vietetty pienten lasten kanssa useampia kuukausia ja uusi vauva on vasta niin pieni, huomaan monia asioita ja tavaroita, joista en halua luopua. Vaikka juuri sen materian pois jättämisen piti olla yksi Gambiaan lähdön kohokohdista. Tällä kertaa aion viedä mukanani perunansurvoimen, jotta voin tehdä kunnolla perunamuusia kaiken riisin ohella, ja tää on uskokaa pois,tää on tosi tärkeää. Tän asian tärkeyttä voi valottaa vähän se,että Gambiasta kotiutumisen jälkeen olen laittanut riisiä ruuaksi vain ja ainoastaan kolme kertaa. (Elokuusta joulukuuhun)
No muut jutut,joista en ihan hevillä luovu, liittyy enemmän tai vähemmän lasten oppimiseen ja terveyteen. Xylitol on Gambiassa lähes tuntematon asia ja purkkaa kuljettaisin matkalaukullisen jos voisin. Vitamiineja ihan varmasti tarpeeksi ja ensiaputarvikkeet ihan joka vaivaan, johon voi avun keksiä. Uiminen on kivaa,mutta joskus on kiva tehdä muutakin, ainakin jos äiti ei jaksa joka hetki pitää huolta siitä ettei joku lapsista huku. Tehtäväkirjoja siis, useampia, värityskirjoja ja lehtiöitä omia juttuja varten,satukirjoja ja suomalaisia lastenohjelmia ja musiikkia. Vähän harmittaa,ettei samanlaista materiaalia juurikaan ole sitten myös lasten isän kielellä wollofiksi, satuja ja puuhaa,äänitettyä musiikkia ja lastenohjelmia. Siinä olisi kulttuuriperintöprojektia jollekin, pitäisihän Suomessa asuvien gambialaisten lastenkin saada oma osansa omasta kulttuuristaan, ei jokainen perhe voi joka vuosi matkustaa Gambiaan edes viikoksi tai pariksi, onnekkaita ovat ketkä voivat.
Haaveilu jatkuu ja tää mamma haaveilee jo kolmatta yötä kunnon unista. Eilen taisin päästä nukkuu ekaa kertaa vähän neljän jälkeen aamulla ja nytkin ollaan jo aamua kohden hyvän matkaa...
Huomenna edessä pirtsakka siivouspäivä. Onneksi pojat lupas, että huomisesta tulee hyvä päivä. Tänään oltiin vähän tuhmia ja äiti vähän suutahti. Ihan vähän vaan. ( ihana joulu kun on omasta tahdosta oltu kodin vankeina aatosta lähtien,ihan nyt vasta tänään tais kaikki saada tarpeekseen tästä kokopäiväisestä sisäilystä)
Sitä odotankin eniten Gambialta,sitä ulkona olemisen ja ulos lähtemisen helppoutta. Aamen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti