Tottumiskysymys

Eilinen oli vähän uudenlainen päivä taas. Naapurissamme asuva nuori nainen nimeltään Fatou aloitti meillä eilen lastenhoitajana. Ehkä vähän harhaanjohtavaa mikäli ei yhtään selitä. Tarkoitus ei ole siis lyödä hanskoja tiskiin, luopua äidin tehtävästä ja pistää hommaa ihan lomailuksi, vaan Fatoun on tarkoitus elää meidän normaalia päivää mukana ja olla yhtenä apukäsiparina. Todella hyödyllistä muun muassa, kun käymme uima-altaalla ja mukana on lasten kavereita. Onpahan ainakin kaksi silmäparia tarkkailemassa lapsia tai toinen Alician kanssa, kun ei vielä meno ole ihan samanlaista kun isommilla. Ja tottakai tarkoituksena on, että lapset oppisivat tuntemaan hänet hyvin ja tulisivat toimeen, jotta voisimme aika ajoin käydä vaikka ulkona kaksin miehen kanssa tai minä voisin ilman suurempia järjestelyjä pitää muutaman tunnin vapaata. 

Eilen siis vietettiin aamusta iltaan Fatoun ja lasten kanssa päivää, käytiin altaalla, Manneh kundassa ja Kotussa, hyvä sukulaisten tietää kenen kanssa lapset aikaa viettävät ja kuka meidän kanssa kulkee, sekä ostoksilla. Tänään Fatou laittoi meille yassaa eilen ostetuista aineksista.

Kuulostaa luksukselta, mutta minulta tämä vaatii kyllä totuttelua. Pidän kodin ja lasten hoitamisesta ja tuntuu vaikealta luopua pienissäkään määrin omista tehtävistä. Pyykinpesun ja siivoushommien jättäminen toisten hoitoon on ehkä sujunut vähän helpommin, vaikka täytyy myöntää, että olen luutun varressa joka viikko, kun Mariella on vapaapäivä ja nyrkkipyykkiä tulee pestyä pariinkin kertaan viikossa vaikka Marien hommiin kuuluu sekin. Vaikealta tuntuu myöskin sanoa toisella, "tee sitä, tee tätä" ja viimeiseen saakka yritänkin komentelua välttää. Gambiassa tosin on vaikea löytää kotiapulaista, joka osaisi oma-alotteisesti tehdä hommia. Mutta tässä asiassa sitä kärsivällisyyttä taas vaaditaan ja luulenpa, että olen tosiaan jotain oppinut...

Joka tapauksessa lapset ottivat Fatoun yllättävän hyvin vastaan. Olin odottanut paljon enemmän kapinointia, mutta jokainen suhtautui hyvin siihen, että Fatou tulee meille avuksi ja joskus tarvittaessa hoitaa lapsia yksin meidän poissa ollessa. Alicia vierasti Fatou yllättävän vähän ja mieleen tulikin taas, että lapsilla täytyy olla jonkinlainen kuudes aisti kuten eläimillä. Kyllä lapset tunnistavat, onko joku oikeasti mukava vai teeskenteleekö vain. 

Fatoun tulo sattui oikeastaan loistavaan saumaan. Nyt kun meillä on täällä kolme kissavauvaa hoidettavana, hommaa on jonkin verran enemmän kuin ennen. Aamulla sain rauhassa tehtyä kissojen huoneen siivouksen, kissojen pesun ja ruokinnan, kun Fatou katsoi Alician perään. Myöhemmin leikitettiin kissoja ja ne ovat sosiaalistuneet ihanasti. Nimekseen he ovat saaneet Murri, Purri ja Tikru (Tiger).

Nyt on aika lähteä välipalalle. Ostimme suurem vesimelonin eilen. Gambiassa turistialueen kilohinta vesimelonille on noin 25 dalasia, eli noin 50 senttiä euroissa, torilta saa edullisemminkin, hunamelonilla kilohinta noin yhden euron. Toivottavasti hedelmä on makea!