Tämänpäiväinen vapaapäivä sai kyyti, kun otimme kaksi yökylävierasta vastaan. No onpahan pojilla tekemistä. Tosin Oliverille pukkaa vesirokkoa myöskin vaikka luulin (toivoin) ettei sitä enää tulisi. Oliver sairasti vesirokon vauvana, mutta tuolloin se oli todella lievä ja näinhän siinä sitten kävi, että uudestaan tuli. Jos samoilla linjoilla mennään kun Casper ja Alicia niin pari päivää riittää kutinariesaa.
No joo vapaapäivä tosiaan sai kyytiä, mutta en tosin tiedä olisiko siitä mitään tullut kuitenkaan. En ihan vielä taida olla selvinnyt eilisestä järkytyksestä. Kahden aikaan yöllä Oliver kömpi viereen ja herätti. Nousin vessaan sitten vielä vessaan ja säikähdin pahemman kerran. Istuimen takana on ikkuna, jota pidimme aina auki (hyttysverkkoa lukuunottamatta), ja sieltä kuului ääniä. Joku yritti tehtailla ikkunaa auki ja tulla sisään. Kurkkasin verhon taakse ja näin nuoren miehen yrittävän piiloutua reunan taakse, jättäen kuitenkin kätensä näkyviin. Kutsuin mieheni katsomaan ja hän lähti ulos tarkistamaan asiaa ja hälyttämään vartian, jonka ohi tunkeutuja(t) oli päässyt. Ulko-oven avatessa karkuun säntäsikin kaksi sälliä, ja he todellakin pakenivat henkensä edestä. Nopeat varkaat pääsivät pakoon, mutta turvajärjestelmä kotona menee uusiksi. Yhden yövartijan lisäksi palkataan toinen vartija ja pihalle lisätään valoja ja muita härpäkkeitä edes vähän vaikeuttamaan hommaa. Yöllä meinasi olla kyllä vaikea saada unen päästä uudestaan kiinni ja nyt onkin vähän heikko happi. Pian aamukahville ja jotain muuta ajateltavaa.
Sukellus vähän pintaa syvemmälle, kun viisi henkinen suomalais-gambialainen perhe päättää ottaa menolipun Gambiaan, Afrikkaan ja jättää kaikki ovet ja ikkunat auki tulevaisuuden varalle. Matka alkoi mistäpäs muustakaan kun haaveesta ja ideasta, joka on nyt viimein vuosien pyörittelyn jälkeen edennyt siihen pisteeseen, että matkaa valmistellaan konkreettisesti.Lähtöön kolmisen viikkoa.(nyt ollaan oltu maassa lähes kolme kuukautta) Tervetuloa matkalle mukaan :)
Tietoja minusta
- minnair028
- Olen neljän lapsen äiti ja päätimme perheemme kanssa ottaa menolipun Gambiaan, mieheni kotimaahan, ja unohtaa paluusuunnitelmien teon kokonaan. Lähdemme siis katsomaan ja kokemaan minkälaista elämämme voisi olla Afrikan mantereella. Blogiin tulen kirjoittamaan matkavalmisteluista lähtien perheemme odotuksia, ajatuksia, kokemuksia ja ehkäpä jotain muutakin,joten fasten your seatbelts we are about to take off :D
Haulikko kehiin vaan. Siinä on sellainen latausääni, että eivät lähde juoksemaan!
VastaaPoistaIhan hyvä vaihtoehto!! kyseessä oli kuitenkin jotain pieniä, nuoria poikia, jotka eivät todellakaan olleet mitään ammattilaisia, joten luulen että säikähtivät sen verran etteivät tule enää takaisin. jos kyseessä olisi ollut ammattivarkaat,voi olla, että pienempi tai suurempi taisto olisi jouduttu käymään. toisaalta, ammattivarkaat tulisit taloon kun talo on tyhjillään!!
Poista