Sattuipa sitten molemmat samaan aikaan. Vasta hiljattain kehuin kuinka ollaan pysytty terveenä täällä niin nyt iski sitten kunnolla. Casper sai eilen ensimmäiset näppylät ja yön aikana paljon lisää, vesirokkoa siis, ja tänään Aliciallekin on tullut muutamia pieniä näppylöitä. Lapset on tyypilliseen tapaan aika takertuvaisia kun siarastavat ja koko ajan pitäisi olla läsnä, pitämässä sylissä ja paijaamassa. Asiaa hankaloittaa tietenkin se, että sairastavia on useampi ja äitejä vaan yksi ja myöskin banjul belly. Nimittäin äidillä on ensimmäistä kertaa reissun aikana vatsa sekaisin. Banjul bellyyn auttaa paikallisten mukaan tehokkaasti baobab mehu, mutta toistaiseksi suurempaa helpotusta ei ole mehusta ollut. Juuri kun asetuttiin kaikki mukavasti tv:n ääreen katsomaan lasten uutta dvd-elokuvaa, kaikilla suht hyvä olla eikä mitään suurempaa paniikkia, niin sitten se tapahtui taas. Se sähkökatkos. Tällä kertaa se ihan oikeasti v**uttaa!Onneksi jotain helpotusta on, nimittäin se lastenhoitaja...
Tiedättekö, mitä Suomesta kaipaan? Ruohoa ja sen tuoksua! Mutta vihdoin aletaan meidänkin pihaa laittaa kuntoon, niin karua kuin täällä onkin ollut kaiken hiekan keskellä. Eilen kävi pihasuunnittelija (onko toi nyt sit ihan oikee sana suomeksi?) ja lupasi tehdä meille kauniin pihan kukkineen ja nurmikkoineen. Pihaan tulee myös uima-allas. JEE! Se tietää sitä, että viihdytään kotona entistä paremmin eikä aina tarvitse lähteä hotellille uimaan ja viettämään päivää.
Tällä hetkellä kauhulla odotan sitä, kuinka monta viheliäistä päivää ollaan kotona aamusta iltaan, ja odotan jo innolla, että päästään käymään muuallakin, vaikkei olla oltu kotona vielä päivääkään....kauhistuttaa vaan pelkkä ajatuskin jäädä kotiin pääsemättä mihinkään...
Nyt nautin hetken hiljaisuudesta, sähköt on täällä taas. DVD pyörimään ja hetki lepoa.
Sukellus vähän pintaa syvemmälle, kun viisi henkinen suomalais-gambialainen perhe päättää ottaa menolipun Gambiaan, Afrikkaan ja jättää kaikki ovet ja ikkunat auki tulevaisuuden varalle. Matka alkoi mistäpäs muustakaan kun haaveesta ja ideasta, joka on nyt viimein vuosien pyörittelyn jälkeen edennyt siihen pisteeseen, että matkaa valmistellaan konkreettisesti.Lähtöön kolmisen viikkoa.(nyt ollaan oltu maassa lähes kolme kuukautta) Tervetuloa matkalle mukaan :)
Tietoja minusta
- minnair028
- Olen neljän lapsen äiti ja päätimme perheemme kanssa ottaa menolipun Gambiaan, mieheni kotimaahan, ja unohtaa paluusuunnitelmien teon kokonaan. Lähdemme siis katsomaan ja kokemaan minkälaista elämämme voisi olla Afrikan mantereella. Blogiin tulen kirjoittamaan matkavalmisteluista lähtien perheemme odotuksia, ajatuksia, kokemuksia ja ehkäpä jotain muutakin,joten fasten your seatbelts we are about to take off :D
Kestämistä ja pikaista paranemista teille kaikille! Kaikella on varmaankin tarkoituksensa ja onhan hyvä, että vesirokon sairastaa nuorena.
VastaaPoistakiitos!täällä kaikki ovat kauhuissaan vesirokon vuoksi, ehkä johtuu siitä että ilman voiteita ja lääkkeitä monilla näppylät tulehtuu ja jälkitaudit ovat täällä yleisempiä kuin Suomessa. mutta meillä on homma ainakin toistaiseksi hanskassa joten ei hätää. ja hyvä että ikää on vasta vähän eikä tarvitse myöhemmin miettiä vesirokkoa!
Poista