Tietoja minusta

Oma kuva
Olen neljän lapsen äiti ja päätimme perheemme kanssa ottaa menolipun Gambiaan, mieheni kotimaahan, ja unohtaa paluusuunnitelmien teon kokonaan. Lähdemme siis katsomaan ja kokemaan minkälaista elämämme voisi olla Afrikan mantereella. Blogiin tulen kirjoittamaan matkavalmisteluista lähtien perheemme odotuksia, ajatuksia, kokemuksia ja ehkäpä jotain muutakin,joten fasten your seatbelts we are about to take off :D

torstai 18. huhtikuuta 2013

Luottamuspula ja babysitter nro 2

Vesirokko alkaa olla voitettuna. Olin varautunut paljon pidempään aikaan kutisevien näppylöiden kanssa, mutta näyttää siltä, että päivä, pari riitti. Kutina on hävinnyt ja rupivaihe meneillään, pian päästään taas uimaan. Banjul belly alkaa olla taas Helsinki belly ja muutenkin elämä hymyilee taas. Ainoa mutta on se, että jouduin antamaan kenkää lastenhoitajalle. Olen niitä ihmisiä, että jos luottamus menee, niin se on vaikea saada takaisin. Joskus itse olen tehnyt kovasti töitä ansaitakseni luottamuksen takaisin, ja odotan sitä myös muilta. Ilmaiseksi ei tässä maailmassa saa paljoakaan.

Joka tapauksessa juttu lastenhoitajan kanssa oli se, että selvätkään säännöt eivät tuntuneet loppupelissä menevän ymmärrykseen. Aluksi luulin, että kyse oli kielestä tai sen taitamattomuudesta. Selvitin muutamia asioita englannin kielellä, kuinka haluan lastemme kanssa toimittavan ja koin jo heti pian, että asiaa ei oltu ymmärretty. Asia selvitettiin sitten myös wollofiksi ja taas englanniksi useaankin kertaan, mutta edelleen selän takana haluttiin livetä sovitusta ja tehdä oman pään mukaan. Toissapäivänä sain tarpeekseni, hain lapset sisään, maksoin palkan tehdyistä päivistä ja sanoin heihei. Se siitä.

Ehkä kaikella on tarkoituksensa. Heti seuraavan päivänä Manneh kundassa minulle esiteltiin eräs nuori tyttö, joka tarvitsee töitä. Hän vaikuttaa mukavalta ja ahkeralta, rehelliseltä ja rauhalliselta. Edellinen lastenhoitaja oli vähän joka paikan häärä, eläväinen ja meneväinen, josko rauhallisempi olisi tällä kertaa parempi. No joka tapauksessa Gambiassa on toimitava eri tavalla kuin Suomessa. Suomessa lastenhoitajaa palkattaessa hoitajaa pyydettäisi tuomaan rikosrekisteriote ja tiedossa olisi osoitteesta ja puhelinnumerosta kaikki aina sosiaaliturvatunnukseen. Lähes heti ensimmäisestä päivästä lähtien lapset voisi jättää yksin hoitajan kanssa, mutta ei täällä. Täällä yleensä joku takaa toisen, suosittelee työntekijäksi tuntemaansa henkilöä ja tausta varmistetaan kysymällä asuin- ja syntymäpaikka, sukujuuret ja todella usein tällä tiedustelulla selviää, että henkilö on jotakin kautta sukua joko kysyjälle itselleen tai jollekin tutulle. Gambia on pieni maa ja melkeimpä kirjaimellisesti kaikki tuntevat toisensa!!Olen kotona ja jos johonkin tarvitsee yksin mennä, lapset ja lastenhoitaja menevät Manneh kundaan, jossa on monta valvovaa silmää eikä tarvitse olla huolissaan sujuuko homma vai ei.

Kuvaaminen on viime päivinä jäänyt vähän vähemmälle, kun olemme lähinnä olleet kotona ja käyneet Manneh kundassa, mutta eiköhän tästä taas päästä liikkeelle. Rusketus on kyllä saanut kyytiä. Oma iho on niin vaalea oikeasti, että sekin vähä rusketus mikä tässä kuuden viikon aikana on tullut on lähtenyt jo pois kun ei olla käyty altaalla tai rannalla sitten Ihme ja kumma-reissun jälkeen. No kaikkea ei voi saada ja paljon on jo saatu!!

1 kommentti:

  1. Se on hyvä että taudit on voiton puolella. Onhan se meillä Suomessakin vaikea löytää hyvää ja luotettavaa lastenhoitajaa saati sitten siellä Gambiassa. Asiaa vielä hankaloittaa kun lapsilla ja hoitajalla ei ole yhteistä kieltä. Pojat kun osaisivat tarpeen tullen neuvoa ja ohjeistaa ihan viimesen päälle, kokemusta on. Toivottavasti onnistaa pian.LB

    VastaaPoista