Vauhtia ja vaarallisia tilanteita

Ensimmäinen aamu Gambiassa. Aamuyöstä saattoi havahtua ja hyeenoiden ulvontaan ja viimeistään aamuauringon noustessa herätiin kukkojen kiekumiseen. Herätys järjestyy siis ilman kellojakin...ja kivakin kun päivä alkaa aikaisin. Ennen kuin aurinko kunnolla nousee on vielä hieman viileää ja vedettiin pitkät päälle, mutta kyllä lämpöä jo riitti kun saatiin aamupalatarvikkeet kuistille valmiiksi. Kyllä oli hienoa nauttia aamukahvit auringonpaisteessa ulkona lasten leikkiessä. Kuulostaa todella idylliseltä ja sitä se kyllä olikin.

Aamutoimien ja vaatteiden etsimisen jälkeen (on meinaan kaikki tavarat ihan sekaisin mikä missäkin laukussa) suunnattiin sukulaisiin ja sitten rannalle. Lapset on vielä suomalaiseen tapaan hyvin pidättyväisiä kun tavataan uusia ihmisiä, serkkuja, tätejä, setiä, mummi ja muita, mutta kyllä on jo yhdenkin päivän aikana selvä muutos havaittavissa. Totuttelu uuteen kotiin ja uusiin ihmisiin vie toki oman aikansa, mutta enää meillä ei ole kiire.

Ennen rannalle menoa käytiin ostamassa muutamat hiekkalelut lapsille ja sitten aaltoihin. Eka päivä takana ja äitillä selkä punottaa kivasti. Oon ihan liian valkoinen tai korjaan olin liian valkoinen, nyt punainen. Ja kyllä, kyllä muistin laittaa aurinkorasvaa, sitä ehkä vaan olisi voinut lisätä välillä vaikka istuikin varjossa. Lapset kiljuivat riemusta rannalla, leikkivät hiekassa, juoksivat ympäriinsä, kaatuivat aaltoihin ja uivat sydämesän kyllyydestä. Välillä lounastettiin rantabaarissa ja tilattiin tuorepuristetut hedelmäcoctailit rantapojilta.Aurinko paistaa ja lämmintä +30. Tää on elämää!!

Mutta miten sitä voikin muutamassa vuodessa unohtaa kuinka hurjaa meno Gambian teillä kuitenkin on. Kaikki kulkevat omaan tapaansa sulassa sovussa sikin sokin autoteillä, lapset, aikuiset, aasit lasteineen, hevoset kärryineen, polkupyörät (harvemmin yks päällä), sekä autot ja muut kulkuneuvot. Tiet ovat kapeita ja ajoratojen reunat on röpelöiset, joten jos sattuu ajamaan tien sivuun, ei voi välttyä töyssyiltä.Vauhtia riittää ajoneuvossa kuin ajoneuvossa ja läheltäpititilanteita tulee jatkuvasti. Miten siihen voi tottua?

Gambian maisemat ovat karun kauniit ja kyllä on vaan ihanaa olla kotona taas :)