Juuri parhaillaan istun kuun valossa kuistilla kirjoittelemassa muutaman rivin. Lepakoiden siipien kahinaa ja heinäsirkkojen siritystä. Siinä ne kauneimmat äänet tähän yöhön, naapurissa jossain on kyllä vähän kyllästyneen kuuloinen aasikin.
Olemme olleet perillä kaksi kokonaista päivää ja sähkökatkokset ovat tulleet jo hyvin tutuiksi lapsillekin eikä enää ihmetytä jos kaikki yhtäkkiä pimenee totaalisesti ja täällä "keskellä ei mitään" on todella pilkkopimeää. Eilen ensimmäinen sähkökatkos osui juuri sattuvasti, kun tulimme kauppareissulta maitoinemme ja muine kylmän paikan vaativine ostoksinemme. Nooh, onneksi kylä pimeni vain hetkeksi (ehkä puoleksi tunniksi) ja sitten sähköt palautuivat taas. Samanmoisia katkoja yksi myöhemmin ja tänään toiset kaksi, joista viimeisin edelleen meneillään toista tuntia nyt...Ei meillä täällä kotona hätää vaikka tulisi katkoja useamminkin, mutta väkisinkin miettii kuinka paikalliset näkevät omissa taloissaan tai teillä jalkaisin, kun ei välttämättä saatavilla ole lyhtyjä, kuten meillä on.
Kello on nyt yli puolen yön ja yössä on mukava istua ja kuunnella luontoa, mutta enpä usko, että yhtä mukavaa olisi jos istuisin täällä tyhjällä vatsalla. Illalliseksi söimme aivan ihanaa rapeaksi paistettua kalaa (lady fish) ja sipuli-chilikastiketta. Päivä vietettiin kävellen pitkin rantaa ja leikkien. Raitista ulkoilmaa ja vatsa täynnä. Luulenpa ettei tänäänkään tarvitse miettiä kuinka saada unen päästä kiinni, tekee jo mieli oikaista.
Tietoja minusta
- minnair028
- Olen neljän lapsen äiti ja päätimme perheemme kanssa ottaa menolipun Gambiaan, mieheni kotimaahan, ja unohtaa paluusuunnitelmien teon kokonaan. Lähdemme siis katsomaan ja kokemaan minkälaista elämämme voisi olla Afrikan mantereella. Blogiin tulen kirjoittamaan matkavalmisteluista lähtien perheemme odotuksia, ajatuksia, kokemuksia ja ehkäpä jotain muutakin,joten fasten your seatbelts we are about to take off :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti