Tietoja minusta

Oma kuva
Olen neljän lapsen äiti ja päätimme perheemme kanssa ottaa menolipun Gambiaan, mieheni kotimaahan, ja unohtaa paluusuunnitelmien teon kokonaan. Lähdemme siis katsomaan ja kokemaan minkälaista elämämme voisi olla Afrikan mantereella. Blogiin tulen kirjoittamaan matkavalmisteluista lähtien perheemme odotuksia, ajatuksia, kokemuksia ja ehkäpä jotain muutakin,joten fasten your seatbelts we are about to take off :D

sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Lähtö

Tavarat pakattu, nesteet pussitettu, passit ja matkaliput tallessa, paikat siistinä ja vajaan 6 tunnin päästä menoks.

Lapset on nyt pari päivää käyny ihan ylikierroksilla ja kyllä oli vaikeaa saada unen päästä kiinni tänä iltana. Uni kuitenkin tuli suhteellisen ajoissa ja lapset saa ihan kivat 6,5 tunnin unet ennen kuin täytyy herätellä. Tilataksi noutaa kuusi matkaajaa, matkarattaat sekä yksitoista matkalaukkua ja monta käsilaukkua huomisaamuna kello 05.00. Lento lähtee 7.55, joten kiire ei pitäisi tulla...saas nähdä kuinka moneen otteeseen juostaan. Koska unet joutuu keskeyttää kaikilta lapsilta huomenna, odotettavissa on kiukkua ja lattialle heittäytymistä. Toivottavasti kuitenkin vain yhdeltä lapselta kerrallaan.

Kun Frankfurtiin asti päästään, käydään hotellilla kääntymässä ja jätetään tavarat sinne ja sitten tarkoitus olisi pyörähtää kaupungilla ja käydä syömässä jossain mukavassa paikassa. Katsotaan sitten mikä on totuus ja päädytäänkö tavalliseen tapaan mäkkäriin tai vastaavaan. No ei varmasti. Se ei tällä kertaa ole edes vaihtoehtona. Listaruokaa. Piste.

Itse huomaan, että jännitys on helpottanut huomattavasti ja ylikilotkin saatiin suurinpiirtein jaettua tasan. Mitä nyt vähän jäi ylimääräistä, toivottavasti meidät armahdetaan. Ylihuomenna todella ollaan Gambiassa, vihdoinkin taas viiden vuoden tauon jälkeen. Nyt kuitenkin vähän unta palloon, jotta kestää koko matkan kasassa. Vastuu on kuitenkin suuri ainoana aikuisena matkassa. Seuraavat kuulumiset Saksan maalta tai Afrikasta. Öitä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti