Tänään on juostu asioilla ja roikuttu puhelimessa hoitaen kaikenmaailman kerhojen jäsenyyksien jäädyttämisiä ja tilausten peruutuksia. Asioita piti olla vain muutama hoitaa, mutta tuntuu, että joka kerta kun jonkun paperilippusen pöydältä nostaa niin alta paljastuu taas uusi hoidettava asia. Pankissa kävin varaamassa tallelokeron arvotavaroille, joita en uskalla jättää kotiin, kun paluusta ei ole tietoa, ja samalla tilasin uuden visa electronin huonokuntoisen tilalle. Vaan eipä sekään ollut niin yksinkertaista vaan saan uuden kortin uudella numerolla postitse ja vanhan tilalle uuden kortin normaalisti vanhentumisajankohtana ja sitten suljetaan vanhat kortit ja uudet jää käyttöön... Eikö olisi voinut vaan saada uuden kortin vanhan tilalle ja vanhan sulkea heti ettei tarvitse odottaa muutamaa kuukautta, että saa asian päätökseen!Tää on tätä. Vakuutusasiat on jokaisella kunnossa kun saatiin viimeisenkin matkavakuutukset järjestykseen ja epäselvyydet vakuutuslaskussakin sain tänään selvitettyä. Suomessa vahinkoasiat on Pohjolan kanssa sujuneet tosi hyvin ja sutjakkaasti, toivottavasti Pohjolaan ei tarvitse ottaa yhteyttä kertaakaan Gambiasta!

Haluaisin uskoa, että meidän koko perheellä on vastustuskyky aikalailla kohdillaan, mutta olisi tyhmää jättää varautumatta pahinpaan. Eilen siis rikastutin apteekin kassaa runsaalla kädellä ja kokosin meille matka-apteekkia. Yskänlääkettä, kurkkupastillia, särkylääkettä,rennietä,lääkevoiteita etc. Yllätyin kun en saanut apteekista reseptittömästi antihistamiinia lapsille, siltä varalta jos jotain allergiareaktiota tulisi, mutta onneksi olin ollut jo neuvolassa puheissa asian tiimoilta ja saatiin lääkettä matkalle. Toki Gambiassakin on lääkkeitä ja kunnon apteekki,mutta en halua lähteä puskasta kaupunkiin heti, jos pieni flunssa tekee tuloaan tai ripuli yllättää ja sitä paitsi Suomen lääkkeet tuntee ja tietää mikä milloinkin tepsii.
Käsidesiä lähtee matkaan paljon ja toivonmukaan lapset jatkavat samaan malliin käsien pesua ja hygieniasta huolehtimista Gambiassa kun koti-Suomessa. Luulisin kyllä että kotitavat ovat jo sen verran juurtuneet ainakin meidän 3-vuotiaalle Casperille, Oliverillekin, että asian takia ei tarvitse yöunia menettää. Casper kun ei kotonakaan haluaisi koskea edes ruokaan joka tippuu haarukasta, ettei vaan sormet likaantuisi ja julkiset vessat on jotain ihan kamalaa. Kesällä mietittiin kuinka käy mökkireissulla, kun tarjolla on vain riuku, mutta Casperin mielestä se vei voiton kuitenkin kahviloiden ja asemien vessoista. Saas nähdä mikä on ensivaikutelma Gambian vaatimattomimmista vessoista kun retkille päästään. Voi nimittäin olla että vessataukoa joutuu pitämään paikassa, jossa on vaan reikä lattiassa. Totuttelukysymyksiä, mutta kyllä näistä asioista on lasten kanssa hyvä puhua etukäteen, ettei tule paniikkia kun asian kohtaa toisella mantereella.

Me emme siis majoitu hotelliin matkallamme, vaan asumme mieheni veljen talossa Lamin nimisessä kaupungissa kunnes oma talomme valmistuu tai keksimme jotain muuta. Muutama vuosi sitten kyseinen kaupunki oli vielä aika kehittymätön, mutta kuten muuallakin maailmassa, myös Gambiassa asiat menevät ennemmin tai myöhemmin (hyvin usein myöhemmin) eteenpäin ja kehitystä tapahtuu suuntaan tai toiseen. Asukasluvultaan Lamin on Gambian suurimpia kaupunkeja, mutta etäällä turistialueesta, joten suuria hotelleja siellä ei ole tai ostoskeskuksia. Vedet ja sähköt sinne on nyt kuitenkin saatu sekä gsm-masto, joten ihan puskassa ei kuitenkaan olla. Gambia on pinta-alaltaan Afrikan pienin valtio, myöskin yksi köyhimmistä, ja se sijaitsee Länsi-Afrikassa Senegalin "sisällä". Senegal ympäröi Gambiaa jokaisesta ilman suunnasta lukuunottamatta länttä, jossa Gambialla on noin 80 kilometriä rantaviivaa Atlantin rannikolla. Gambian halkaisee kahteen osaan Gambiajoki. Sisämaassa päin joessa ui jokidelfiinejä ja joitakin virtahepoja ja eläimistä päästäänkin takaisin lasten odotuksiin.

Gambiassa ei tapaa tyypillisiä suuria Afrikan eläimiä kuten norsuja ja leijonia, mutta lintuja, apinoita ja krokotiileja senkin edestä. Pojat odottavat kovasti vierailua Katchically Crocodile- altaalle, jossa pääsee turvallisesti ihan lähietäisyydeltä tutustumaan krokotiileihin, vaikka koskettamaankin. Pojat ovat nähneet kuvan äidistä krokotiilin vieressä tätä silittämässä, ja siitä lähtien asia on kyllä kiinnostanut. Katsotaan nyt uskallanko laskea poikia ihan niin lähelle, tuskin. Siitä kun viimeksi itse olin Gambiassa on vierähtänyt jo turhan pitkä aika, nimittäin viisi vuotta, joten odotan itsekin pääsyä retkeilemään vähän eri maisemissa kun Helsingin metropolialueella. Bijilossa käydään varmasti syöttämässä apinoita ja jokiristeily on must. Retkeilyjen lomassa lapset toivottavasti ystävystyvät Gambian lasten kanssa ja leikkivät ja pelaavat. Casper toivookin, että ostetaan ennen matkaa monta jalkapalloa Gambiaan viemisiksi, jotta kaikille lapsille riittää palloja. Oliver odottaa enemmän sitä, että pääsee harjottelemaan polkopyörällä ajoa, kun täällä Suomessa joutuisi vielä odottamaan niin pitkään, että lumet sulavat. Muutoin lapsilta en ole kuullut suuremmista odotuksista, uimaan on tietenkin päästävä sekä mereen, että altaaseen ja tietenkin joka päivä, mutta matka jännittää kyllä kovasti!! Oliverilla on kyllä selvä visio siitä, miten toimitaan jos vietetään ensi joulu Gambiassa: "Sitten laitetaan jouluvalot palmupuuhun ja syödään juhlaruokaa rannalla. Yöllä mennään sitten mereen uimaan". Kuulemisiin!