Gambiassa

Vihdoinkin olemme perillä ja ensimmäinen päivä Afrikassa Gambiassa on onnnistuneesti takana.

On niin mukavaa, kun kaikki sujuu suunnitelmien mukaan. Matka Tukholman, Frankfurtin ja Boa Vistan kautta Banjuliin meni toki hyvin, mutta kaikki ei siis todellakaan mennyt niin kuin ajateltiin. Frankfurtiin saakka kaikki ok, mutta siellä matkatavaroita haettaessa tuli jokin ihmeellinen black out. Haettiin matkatavarat ja lähdettiin tyytyväisesti jatkamaan matkaa toiselle puolelle Frankfurtin suurta lentokenttää. Siellä aikamme tarvottuamme huomasin, että unohdimme kokonaan matkarattaat matkatavarahihnalle. Ei kai ihme, ettei rattaita muistanut kun tyttö on kulkenut koko matkan mukavasti, rintarepussa. Piti nyt siis kuitenkin suunnistaa takaisin.

Rattaat löytyivät tunti koneesta nousun jälkeen lost&found tiskin takaa, ei sentään tarvinnut täytellä ilmoituksia kadonneista matkatavaroista, vaikkei rattailla niin suurta roolia Gambiassa olekaan. Tämän episodin jälkeen puolen päivän tienoolla tarkoituksemme olisi ollut kirjata 133 kiloa matkatavaraa seuraavan päivän Condorin lennolle, mutta yllätykseksemme early baggage drop ei ollutkaan niin early, vaan matkatavarat saisi pois käsistä vasta klo 18 jälkeen illalla. Päätin ettemme lähde raijaamaan matkatavaroita hotellille, joten etsimme matkatavarasäilytyksen ja jätimme laukut sinne maksua vastaan. Sitten hotellille, syömään ja nukkumaan.

 Ja niin lyhyesti ja ytimekkäästi se todella meni. Frankfurtissa satoi vettä ja tyttöjen suoristusrauta oli säilytyksessä. Todella oleeellista, sillä muutenhan menisi tukka kikkuralle... lapset olivat enemmän tai vähemmän väsyneitä, samoin äiti, joten hotellilta ei lähdetty etsimään ravintolaa vaan tyydyttiin aulan antimiin ja vetäydyttiin huoneeseen lepäämään. Lapset katsoivat kannettavalta dvd-soittimelta elokuvaa ja sitten käytiin maate. Unta palloon kiitettävät 11 tuntia ja matka jatkui.

Condor veloitti meitä 200 euroa 13 ylikilosta, meitä armahdettiin jopa 3 kilon edestä, olihan sekin jotain. Joskus olisi mukavaa omata kunnon puheenlahjat niin olisi ehkä voinut saada vielä muutaman kilon anteeksi. No ehkä harjoittelen seuraavaa kertaa varten. Joka tapauksessa 20 euroa/kilo ja se siitä.
Lennolle meinattiin jo joutua juoksemaan kun jonotus baggage droppiin vei aikansa, mutta enemmän kiire tuli heille jotka tulivat meidän jälkeen jonoon. Matkustajia tuli meidän jälkeen ehkä 100 tavaroineen, itku olisi päässyt jos olisimme tulleet pari minuuttia myöhemmin paikalle.

Condorin lento ja kaikki hyvin, mitään eikä kukaan hukkunut matkalla ja lapset nukkuivat lennon aikana kaikki vuorollaan, joten rauhallista aikaa oli melko paljon, lähes koko lennon ajan. Alicia ajoitti päikkärinsä juuri täydellisesti minuutti ennen lounastarjoiluja ja saimme hänet nukkumaan lentokoneesta löytyvään pieneen  seinälle ripustettavaan sänkyyn. Kaikki söivät hyvin ja rauhassa ja sitten keskityttiin koneessa pyörivään leffaan ja makeisiin eväisiin.

Gambiassa meidät vastaanotettiin avuliaasti ja tavanomaisen ystävällisesti ja bussia odotellessa tytöt totesivat yksimielisesti, että onpa kylmä. Saavuimme tosiaan 20 aikaan illalla ja kyllä auringonlaskun jälkeen tosiaan jo pitkähihaisen paidan tarvitsee päällensä, sen verran viileää puhaltaa Atlantilta. Itse odotin enemmän, että näen rakkaani taas enkä välittänyt viileästä tuulesta niinkään. Oi sitä jälleennäkemisen riemua. Lapset juoksivat suoraa päätä isän syliin, niin onnellisina!