Tietoja minusta

Oma kuva
Olen neljän lapsen äiti ja päätimme perheemme kanssa ottaa menolipun Gambiaan, mieheni kotimaahan, ja unohtaa paluusuunnitelmien teon kokonaan. Lähdemme siis katsomaan ja kokemaan minkälaista elämämme voisi olla Afrikan mantereella. Blogiin tulen kirjoittamaan matkavalmisteluista lähtien perheemme odotuksia, ajatuksia, kokemuksia ja ehkäpä jotain muutakin,joten fasten your seatbelts we are about to take off :D

torstai 6. maaliskuuta 2014

Vuoristorataa

Ylämäkkee,alamäkkee,ylämäkkee,alamäkkee...

Ihan kaikki menee vuoristorataa. Itsellä taitaa ollaa jonkinlaisia hormonaalisia muutoksia, onhan tuosta synnytyksestä jo pian neljä kuukautta, koskaan ei tiedä mikä ärsyttää ja milloin ärsyttää. 
Lapset on joka toinen päivä mitä ihanimpia enkeleitä ja sit tulee niitä hetkiä kun käytöstavoista ei oo tietoakaan, kaikki kiukuttelee vuoronperään tai samaan aikaan, tässä on pipi ja tuossa on pipi ja joka paikkaan sattuu ja jotenkin muutenkin kaikki vaan ärsyttää. 

Oscar pieni järkyttyneenä,kun sai siskolta vähän huulipunaa. :)

Meillä oli eilen tosi mukava pelipäivä. Kaivettiin heti aamusta esiin "Arvaa kuka?" ja "Muuttuva labyrintti" ja hauskaa oli.
Tänään sitten nostateltiin kuumetta ja illalla oksennettiin. Tän vuoristoradan olisin voinu skipata ja tyytyä siihen rauhallisen pelimaailmaan.

Alicia on meidän pikkupotilas jälleen ja simahti heti kun sai päänsä tyynyyn seiskalta. Iltasatu pojille ja unten maille myöskin. Tänään kaikeksi onneksi sentään pojat menivät nukkumaan ilman minkäänlaisia rajariitoja ( nukkuvat samassa isossa sängyssä) ja päästivät äidin lataamaan akkuja muutaman päivän sairasteluja silmällä pitäen. 

Oli pakko istua tv:n ääreen ja pyörittää läjä Criminal mindseja. Raskausaikana ja heti vauvan syntymän jälkeen en ole koskaan voinut katsoa kyseistä sarjaa vaikka se onkin aivan ehdoton suosikki. Mistä lie johtuu, äidin vaistoista?
Nyt kyllä kelpaa taas ja kyllä jo yhden jakson jälkeen omat asiat on taas niiiiin kunnossa. 

Enää ei edes haittaa se, että tein tänään kahden päivän ruuan ja siihen kylkeen ison kulhollisen banaanirahkaa, ja sitten pudotin lasisen sokerikon lasisen lautasen päälle ja sirpaleet senkun lensivät ympäriinsä, sinne ruokaan ja rahkaankin. Ei kun roskiin sitten vaan. Onneksi kenellekään lapsista ei käynyt kuinkaan vaikka lähellä olivatkin,itse vain sain haavan sormeeni. 
Enkä tämä oli viesti ylhäältäpäin ettei tarvitse sokeria mättää rahkan joukkoon. Niin.

Kiitos ja kuittaus.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti