Herätys

Tänään kuin salama kirkkaalta taivaalta, oivalsin kuinka paljon Alicia onkaan kasvanut sitten vauvan syntymän. Luonnollisestikin vauva vie paljon ajatuksia ja muut siinä sivussa sitten, varsinkin kun alussa oli huolta aivan eri tavalla kuin normaaliraskauden ja -syntymän jälkeen olisi ollut. 

Pian Alicia jo puhua pälpättää täysillä, siihen malliin tulee uusia sanoja joka päivä ja mikä parasta nyt Alicia osaa sanoa isälleen puhelimessa jotain muutakin kuin "papa papa". 

Nyt on meneillään myös "minä itse" vaihe. Toisaalta hurjan hienoa, että kaksivuotias tekee omatoimisesti kaikenlaista, syö, pukee, pesee kätensä,käy potalla ja niin edelleen, mutta on niitäkin hetkiä kun kaikki ei onnistukaan. Tänään Alicia halusi vaihtaa paitaa ja pukea uuden päälleen itse tietysti. Kaikki sujui hyvin ja oikein päin, mutta sitten se tuli; ihan hirrrveet raivarit. "Vääpäin,vääpäin (väärinpäin)". Yritin kertoa että paita menee hienosti oikein päin, mutta ei kun ei. Yritin auttaa. Otettiin paita pois ja laitettiin uudestaan. Mutta kun en saanutkaan auttaa. "Auta,auta", mutta en vaan saanutkaan auttaa. Mitäs siinä voi sitten tehdä? 

Muutamia raivareita lukuunottamatta tää päivä oli yksi hyvä muiden joukossa. Otettiin lasten kanssa varaslähtö pääsiäisen viettoon ja piiloteltiin suklaamunia olohuoneeseen. Loppupäivä menikin pikkulelujen parissa ja illalla vielä ulkoiltiin. 

Pesut,pisut,pusut ja nukkumaan.