Tietoja minusta

Oma kuva
Olen neljän lapsen äiti ja päätimme perheemme kanssa ottaa menolipun Gambiaan, mieheni kotimaahan, ja unohtaa paluusuunnitelmien teon kokonaan. Lähdemme siis katsomaan ja kokemaan minkälaista elämämme voisi olla Afrikan mantereella. Blogiin tulen kirjoittamaan matkavalmisteluista lähtien perheemme odotuksia, ajatuksia, kokemuksia ja ehkäpä jotain muutakin,joten fasten your seatbelts we are about to take off :D

perjantai 24. toukokuuta 2013

Uusi päivä,uusi tukka

Istun parhaillaan kampaajalla ja päätin käyttää ajan hyödykseni kun väri vaikuttaa päässä. Huomenna on ystävän häät ja tukka täytyy saada kuntoon hinnalla millä hyvänsä. Kolmessa kuukaudessa aurinko,suolavesi ja kloorivesi ovat tehneet tehtävänsä ja hiukset ovat kuivat ja kiillottomat. Toivon todellakin,että lopputulos on hyvä.

Mutta sitten viimein siihen matkaan...

Lensimme Alician kanssa Brussels airlinesin lennoilla Banjulista Brysselin ja Frankfurtin kautta Helsinkiin todellakin maanantai-tiistai välillä. Ensimmäinen lento oli yölento kestoltaan viisi ja puoli tuntia. Alicia nukkui koko matkan ja heräsi vasta vähän ennen laskeutumista aamupalatarjoilun aikaan. Olin onneksi ollut etukäteen viisas ja varannut netin kautta meille eturivin paikan ja Alicialle vauvasängyn. Itsekin sain siis hetkeksi ummistettua silmiä ilman huolta siitä että lapsi putoaisi sylistä kun äiti nukkuu.

Se meni siis hyvin ja ystävälliset kanssamatkustajat tarjosivat Alicialle matkaevääksi omia vohveleita,joita eivät halunneet aamiaiseksi syödä. Ja neidillehän kelpasi. Vohvelit olivat kätevästi yksittäispakattuja ja tosi käteviä koneiden vaihtojen aikaan.

Brysselissä juostiin kentän päästä päähän  seuraavalle lennolle,joka operoitiin Lufthansan koneella kuten Helsingin lentokin. Ennen kuin kone nousi Alicia nukahti ja nukkui taas koko lennon. Vasta koneen laskeuduttua tyttö piti herätellä kesken unien kun nostin hänet rintareppuun,jossa hän koko matkan kätevästi matkusti. Joskus on pojat olivat pieniä,käytin rintareppua vähemmän ja meillä oli joku halpismalli. Nyt Alician syntymän jälkeen sijoitin reilun satasen kunnon välineeseen,jossa on myös lantiovyö,jolloin paino jää ihanasti hartioiden sijaan lanteilla. Reissattiin monen monta tuntia, mutta raskaaksi ei käynyt taakka vaikka reilu kymmenen kiloa roikkuikin koko matkan vatsan päällä!

Bryssel-Frankfut lento oli nopea tunnin lento,mutta Frankfurtissa saimme viettää reilut viisi tuntia. Kävimme ihanasta italialaisessa kahvilassa kunnon aamupalalla ja shoppailimme tax free myymälöissä! Mukaan tarttui mm.aurinkolasit,tuoksuja sekä tuliaisia! Sitten oli päikkäreiden aika ja Alicia nukkui rintarepussa melkein kaksi tuntia. Alicia piti herättää ennen viimeistä lentoa,jotta saatiin vaipanvaihdot tehtyä vähän tilavammassa vessassa kuin lentokoneen ahtaassa ja pienessä vessassa. Mutta jo heti taas koneeseen päästyä Alicia päätti taas nukkua.

Viimeinen kolmen tunnin lento sujui hyvin ja riennoissa merkeissä kun Alicia nukkui. Helsingissä oli mukava olla taas. Matkatavarat tulivat nopeasti ja kaikki oli kunnossa. Sitten bussilla Tikkurilaan ja sieltä taksilla loppumatka kotiin. Lentokentällä eräs mukava mies auttoi laukkujen kanssa bussille ja täytyy kyllä sanoa,että joka paikassa koko matkan ajan oltiin todella lapsimyönteisiä,avuliaita ja ystävällisiä meitä kohtaan!

Voi että, oma koti!!!! Oli ihana astua kotiovesta sisään! Tavarat sisään ja kauppaan! Kaapit oli niin tyhjät kun voi tyhjät olla. Naapuri toi kahviakin niin sain nautiskella vielä illalla. Seuraava projekti oli ruoka ja sitten posti. Roskapostia oli enemmän kuin tarpeeks ja pari todellista ketutuksen aihetta,nimittäin lasten kirjakerhojen paketteja. Ennen reissuun lähtöä olin perunut kaikki jäsenyydet,mutta kas kummaa ei ollutkaan viesti mennyt kaikkien kerhojen osalta perille....nooh puhelin langat sai seuraavana aamuna laulaa. Nyt asiat kunnossa ja oleskelua mummilassa. Huomenna häät ja sitten vielä muutama päivä aikaa nähdä ystäviä ja tuttuja.

Poikia on kova ikävä ja ollaan soiteltu päivittäin. Tänään puhuttiin paljon ja pojat puhuivat mielellään mumminkin kanssa. Ikävä on pojillakin, mutta onneksi Gambiassa riittää tekemistä ja isä on läsnä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti