Ramadan

Pikkuhiljaa sitä alkaa sisäistää,että on todella taas Suomessa ja monta kuukautta tällä kertaa. On se elämä vaan niin erilaista Gambiassa kuin täällä.

Ramadan, muslimien pyhä paastokuukausi alkoi pian sen jälkeen kun Alician kanssa palasimme Gambiaan. Moneen kertaan totesin mielessäni,että kyllä todella vaatii lujaa uskoa viettää elämää oikeiden islamin oppien mukaan. Vaikka Suomen kesällä Ramadanin aikaan paastoaika on pitkä,auringon noususta auringon laskuun, voisin lyödä silti vetoa,että paastoaminen on helpompaa Suomessa kuin Afrikassa. 

Gambiassa aurinko nousee viiden jälkeen aamulla ja laskee puolen kahdeksan aikaan illalla. Paaston aikaan muun muassa syöminen, juominen, tupakoiminen ja seksuaalinen kanssakäyminen on kiellettyä. Päivä on kuuma ja kostea,lähes joka päivä aurinko porottaa suurimman osan päivästä sadekaudellakin ja töitä on painettava täyttä päivää. Vettäkään ei juoda. Tämä näkyy muuten niin iloisessa Gambian katukuvassa vakavampina ilmeinä ja entisestäänkin hidastuneina liikkeinä. Illalla ennen paaston päättymistä pinna on kireällä. Onko ihme?

Auringon laskiessa valmistellaan ja viimeistellään yhteistä ateriaa,joka on kuin juhla-ateria joka ilta. Tarjolla on teetä,vettä ja virvokkeita,puuron tapaista,salaattia,pasteijoita,acraa,munakasta,leipää ja perinteistä gambialaista ruokaa riisiä ja lihaa tai kalaa. Istuimme useimpina iltoina mieheni veljen kotona syömässä paaston päättyessä. Ateria katettiin olohuoneen lattialle suuren matontapaisen päälle,sillä meitä oli syömässä aikalailla. Kaikki istuivat ja söivät ja pian tunnelma alkoi herätä uuteen muotoonsa kun päivän paastoaika oli taas voitettu ja vatsa alkoi täyttyä.

Päivää oli jäljellä enää muutama tunti ja huominen toisi tullessaan saman kuvion...