Draamaa

Aikaisemmin tuli mainittua turhasta draamasta Gambiassa,joka vähän varjosti "lomaa" ja paluuta Suomeen.

Päivät oli sadekaudesta huolimatta aurinkoisia ja eritoten kuumia ja hikisiä. Päivät vietettiin pitkälti uima-altaalla ja Manneh kundassa perheen luona ja tekemistä riitti lapsilla hurjasti. Alicia on kyllä niin mukana kaikessa mitä pojat ja muut isommat lapset puuhaa. Ei aina meinaa edes muistaa että hän on kuitenkin vasta 1,5vuotta,kyllä on kehitystä tapahtunut viime kuukausina siihen tahtiin.

No meno oli kovaa aamusta iltaan,mutta mitään suurempia onnettomuuksia ei kuitenkaan sattunut. Eräänä päivänä Alicia sai useita "itkukohtauksia" joiden seurauksena meni aivan siniseksi ja lopulta tajuttomaksi. Seuraavana päivänä taas useita kohtauksia. Päätös lähteä heti lääkäriin varmistui ja kävimme Lamtoron klinikalla,josta meidät yhteistyössä vakuutusyhtiö pohjolan lääkärien kanssa ohjattiin päänalueen röntgen kuvaukseen.

Ensi tiedon mukaan lähin paikka kuvauttaa pää olisi Dakarissa, Senegalissa. Onneksi seuraavana päivänä oltiin fiksumpia ja tarvittavat laitteet omaava sairaala löytyi Banjulista,Gambian pääkaupungista. Kuvaukseen päästiin iltapäivällä ja tutkimustuloksia ja diagnoosia piti odottaa vielä seuraavaan päivään. Sekaisin tuntein yö meni suht rauhallisesti ja aamulla ajettiin taas Banjuliin hakemaan tuloksia. Mukaan annettiin levy,jossa oli kallon kuvat ja diagnoosi,joka kertoi,että meidän pienen Alician kallossa olisi murtuma,joka pitäisi leikkauksella nostaa paikoilleen,jottei vaurioittaisi aivoja. JÄRKYTYS!

Itku tuli. Ajattelin heti,että ollaan jumissa Gambiassa. Että siellä ei voida tehdä operaatiota (enkä olisi suostunut vaikka olisi voitukin tehdä. Onneksi ei) eikä päästä Suomeen,jos ei saada lentää vakavan kallonmurtuman takia.

Muutamaa tuntia myöhemmin myöhemmin saatiin lentolupa ja kahden päivän päästä lennettiin Suomeen. Kävimme Lastenklinikan päivystyksessä,vein saamani levyn mukanani. Lääkäri katsoi levyn, tutki Alician,oli ymmällään. Ymmällään diagnoosista. Hän välitti levyn vielä röntgenlääkärin katsottavaksi. Meidät lähetettiin kotiin lääkärin sanoen; "mielestäni tytössä ei ole mitään vikaa,terve kuin pukki". 

Lääkäri lupasi vielä soittaa,kun röntgenlääkäri katsoo levyn ja soitto tuli heti kotiin päästyämme. Alician päässä ei ole mitään vikaa. Ei mitään murtumaa. Ei mitään hätää. HELPOTUS! 

Lääkäri epäili,että Gambiassa kallon takana oleva normaali sauma on väärin diagnosoitu murtumaksi. Eipä ollut ensimmäinen kerta....

Joka tapauksessa,selvisimme pelkällä järkytyksellä ja muutamilla nenetetyillä yöunilla. Kohtauksille löytyi myös ihan järkeenkäypä selitys. Kyse on affektiokohtauksista,joita ilmenee hyvin temperamenttisillä ja vahvatahtoisilla lapsilla. Kova kipu,ärsytys,suututus tai esimerkiksi säikähdys voi laukaista kovan itkukohtauksen,jonka aikana lapsi lopettaa hengittämisen ja voi menettää sen seurauksena tajuntansakin. Mitään ei voida kohtauksille tehdä,ainoastaan suojata lasta ettei kohtauksen aikana pääse kolauttamasn itseään ja herätellä sitten kohtauksen jälkeen. 

Tällaista siis Suomeen paluun jälkeen. Hyviä uutisia siis. Myös vauvalla masussa on kaikki hyvin (vaikka ehkä jotkut toisten onnesta ärsyyntyvät voivatkin toivoa toista,you know who i mean ) eli siis meillä on kaikki hyvin :)