Kun mikään ei oikein suju

Tänään oli yksi sellainen päivä kun tuntui,että vähän kaikki meni jotenkin penkin alle.

Eilen illalla mainitsin lapsille,että aamulla voitais mennä piiiitkästä aikaa taas perhekerhoon heti kun herätään eikä tarvitsis edes aamukahvia kotona keittää kun se kuuluu perhekerhon ohjelmaan. Lapset oli tietysti niin innoissaan,että muutenkin meidän aamuvirkku Oliver nousi jo 6.30 normaalin 8 sijaan. Tuli herättämään äitiä,että nyt varmasti ehditään kerhoon ja herätti tietysti kaikki muutkin. Olin niin toivonut,että saisin nukkua normaalisti edes kahdeksaan, kun meni illalla miehen kanssa puhelutkin myöhäiseksi,tosi myöhäiseksi. Viimeiset viestit laitettiin vähän ennen kahta aamulla.

Perhekerhossa kaikki meni hyvin ja sekä äidillä että lapsilla oli tosi mukavaa,mitä nyt eilisenkin kutsumaton vieras "päänsärky" teki taas tuloaan. Nappia naamariin vaan ja muovailemaan. Leikkejä, lauluja, juoruja ja kahvittelua mikäs sen parempaa tiistai aamuun. Paitsi ehkä ne vähän pidemmät unet. 

Kotona sitten kaikki menikin jotenkin toisin. Parvekkeelta kaivettiin hiekkaleluämpäri,johon tietysti oli jäänyt ihan tarpeeksi hiekkaa sisään kunnon sotkun aikaansaamiseksi. 

Ruokaa tehdessä kattilaan joutui myös peltinen levynsuoja ja älkää vaan kysykö miten se voi olla edes mahdollista. Lounaalla raejuustot meni ihan kaikkialle muualle kuin lautaselle ja ihan minun itseni toimesta. 

Iltapäivällä haettiin vihdoin jo viimein Alician 1-vuotis kuvat valokuvaamosta ja sieltä puuttui yksi kuva vaikka kuinka tarkistettiin mitä kuoressa onkaan,oikein yksi kerrallaan ladottiin kuvat pöydälle, mutta ei vaan voinut hoksata. Se tietää nyt uutta reissua sinnekin. 

Pikkujuttuja, mutta vähillä unilla yllättävänkin merkityksellisiä... Huomenna on uusi päivä ja uudet kujeet!