Niin ihana arki

Takana on nyt ensimmäinen viikko vauvan kanssa kotona. Sinivalosta Oscar on ollut nyt poissa kaksi päivää ja tänään ensimmäistä kertaa Oscarin syntymän jälkeen oli labravapaa-päivä eli pikkuista ei tarvinnut onneksi tänään pistää verinäytteen vuoksi. Huomenna verinäyte kuitenkin tarvitaan,jotta voidaan tarkistaa bilirubiinin suunta,vieläkö on nousussa ilman valoa vai joko valosta voisi luopua kokonaan. 

Kotona on ollut ihanaa,varsinkin nyt kun Oscaria on voinut huoleti pitää sylissä ja seurassa eikä ole tarvinnut syötön jälkeen kiireellä peitellä sinivaloon kaikenmaailman silmäsuojien kanssa. Oscar nukkuu vielä lähes koko päivän, on kaksi kertaa päivässä noin puolentoista tunnin verran valveilla. Seuraa tarkasti ja kuuntelee mitä ympärillä tapahtuu,on rauhallinen ja niin niin ihana. En tiedä voiko olla mahdollista,että kohtaisin joskus elämässä sellaisen päivän, että todella tuntuisi siltä,etten enää haluaisi saada lisää lapsia. Kerran alkanut vauvakuume ei näytä loppuvan ollenkaan ja rakkaus vaan kasvaa päivä päivältä sekä isompia että pienempiä lapsia kohtaan. 

Huomenna äidin isot pojat lähtee lomalle. Lomalle mummilaan. Sitten ollaan muutama päivä taas ihan ihmeissään, kolmistaan Alician ja Oscarin kanssa. Voi olla että eka päivä menee miettiessä mitä sitä oikein osaisikaan tehdä. 

Niin se aika vaan menee nopsaan ja lapset kasvaa ihan vaivihkaan. Vielä muutama päivä aikaisemmin en tiennyt että lapset koskaan lähtis mummilaan yksikseen, tai siis halusin aina uskoa että äidin tarvis aina olla mukana,mutta tässä sitä ollaan. Laukut on jo pakattuna eteisessä ja odottaa vaaria hakemaan.

Ja mikä ihan on varmaa niin aamun ensimmäinen kysymys kuuluu:" koska vaari tulee? Meneekö vielä kauan?"

Baby steps

Toissayö saatiin luvan kanssa viettää ilman sinivaloa, mutta takapakkia tuli samantien ja biliubiiniarvot nousivat heti. Seuraava päivä ja yö taas valohoitoa ja arvot laskuun. Tänään siis saatiin pikkuinen kullannuppu kokonaan pois valosta ja kauhunsekaisin tuntein odotan taas huomisen labran tuloksia, nouseeko bili taas?! Haluaisin jo niin Oscarin pois valosta ja syliteltäväksi. Myös isoveljet ja -sisko odottaa että pääsee lelukaaren alle köllimään pikkuveikan kanssa. Pikkuhiljaa kohti arkea ilman hoitoja.

Koko viikonloppu vietettiin neljän seinän sisällä ja tänään oli poikien kerhopäivä. Ihanaa, raitista ilmaa!!! Pieni happihyppely ja tauko valohoidosta teki todella hyvää ja odotan huomista jo innolla, että päästään ulos. Vähintäänkin labrassa on käytävä. Ja kaupassa. 

Huomenna aion olla myös reipas ja laittaa viimein Alician vauvakuvia tilaukseen. Paperikuvat voittaa digikuvat mennen tullen! Vaikka onhan se oma hommansa taas,valita kuvat ja laittaa jonkinlaiseen järjestykseen albumiin. Lopulta se on kuitenkin sen arvoista,on mukava katsella kuvia yhdessä lasten kanssa ja muistella vauva-aikoja ja tehtyä reissuja ja retkiä.

Tässä hetkessä parasta kuitenkin se, että tänään olemme saaneet pitää Oscaria sylissä enemmän kuin aiempina päivinä yhteensä. 

Eka yö

Se meni suurinpiirtein näin; Oscar heräsi. Alicia heräsi. Oscar söi. Alicia nukahti. Oscar nukahti. Oscar heräsi syömään. Alicia heräsi. Sitten taas uudestaan sama rundi.

Aamulla pojat kömpi kahdeksan jälkeen viereen ja Alicia siellä jo köllöttikin. Oscar herätti meidät sitten viimein juuri ennen yhdeksää. Pian sen jälkeen kotisairaanhoito kävi kotona mittaamassa vauvan painon ja ottamassa verinäytteen bilirubiiniarvon määrittämiseksi. Arvo ei ollut noussut ja ensi yö saadaan viettää ilman valoa! Edistystä! Myös paino oli noussut,joten poika syö hyvin.

Päivisin meillä on kotona niin paljon elämää etten varmaan selväjärkisenä selviäisi ilman itkuhälytintä. Vauvaa ei nimittäin tosiaankaan kuule keittiöön kaiken muun äänen yli. Keittiössä itkuhälytin kertoo pienenkin äänähdyksen vauvan huoneesta,joten voin hyvin keskittyä ruuanlaittoon,leivontaan ja pyykinpesuun sun muuhun kotihommaan eikä vauvaa tarvitse käydä kuuntelemassa oven takana vähän väliä.

Alicia on jotenkin niin herkkänä vauvalle. Jos Oscar vähänkään itkee, niin itkee Aliciakin. Kun vauva on tunninkin nukkunut pitää käydä Alician kanssa tarkistamassa että vauva on vielä tallessa. Ennen kuin Alicia malttoi käydä nukkumaankaan, piti antaa monen monta suukkoa ja silittää päätä ainakin kymmenen kertaa. Ja Alicia on niin hellä. Syliin kun saa niin Alicia ei tahtoisi antaa Oscaria enää takaisin. Mustasukkaisuudesta ei tietoakaan.

Kaiken kaikkiaan siis aivan mahtava päivä meillä eikä valittamisen sanaa. Nyt valtakunnassa rauha ja aivan mahtava fiilis!!

Pa-Osman Oscar Robert

Vauva on tänään seitsemän päivän ikäinen ja pääsi viimein kotiin. Islamilaisen perinteen mukaan seitsemän päivän kuluttua syntymästä vauva saa nimen. 

Mieheni järjesti tänään juhlat Gambiassa vauvan nimenannon kunniaksi. Juhlassa uhrattiin lammas, imamit rukoilivat vauvan ja perheen onneksi, syötiin ja seurusteltiin. Ja tietysti julkistettiin vauvan nimi. Pa-Osman Oscar Robert. Se on pienokaisemme nimi. Hänet nimettiin mieheni sisaren miehen mukaan. Paikalla juhlassa olivat ystävät,tuttavat ja perhe. 

Täällä Suomessa vauva saa oman juhlansa kun tästä vielä kasvaa ja vahvistuu ja pääsee hoidoista. Myöhemmin järjestämme myös kastetilaisuuden. Näin meillä.

Kun vauva syntyi, se oli suuri ilo ja onni miehelleni ja hänen perheelleen Gambiassa. Silloin oli ensimmäistä kertaa ihan todella rankkaa olla erossa. Tänään kun pääsimme vauvan kanssa kotiin ja lasten riemu oli jotain aivan ihanaa,mieli teki itkeä. Itkeä onnesta, ikävästä,helpotuksesta ja vielä kerran ikävästä. 

Kulunut viikko on ollut todella raskas, ei ainoastaan minulle ja vauvalle vaan myös muille lapsille. Viime viikon torstai-aamuna lähdin sairaalaan käynnistämään synnytystä. Vauva syntyi seuraavana aamuna. Vietin sairaalassa vielä kolme yötä vauvan luona ja palasin kotiin maanantaina. Seuraavat neljä päivää vietin edelleen pitkää päivää sairaalassa hoitamassa vauvaa, yhtenä päivänä isoveljetkin olivat mukana.

 Lapsilla monta hoitajaa ja äiti vain muutaman tunnin illalla kotona,sitten nukkumaan. Aamulla taas pikaheipat ja vauvalle maitoa viemään. Rankkaa. Äidillä ikävä vauvaa, lapsilla ikävä äitiä ja vauvaa, äidillä ikävä lapsia. Ikävä. Aina kun olemme olleet niin tiiviisti yhdessä.

Nyt olemme kotona ja huomenna ei tarvitse lähteä mihinkään. Voi olla ihan rauhassa kotona, tekemättä mitään muuta kuin olla vaan lasten kanssa.

Nyt alkaa todella tuntua siltä,että olen neljän lapsen äiti. Nyt minulla on kotona neljä ihanaa,upeaa,fantastista lasta,rakastan heitä niin suuresti enkä yhtäkään heistä vaihtaisi pois. (Vaikeimpina päivinä voisin naapuriin lainata,mutta ihan vaan vähäksi aikaa)

OLEN ONNELLINEN!