Alicia pelkäsi raketteja,se ainoana miinuksena. Sisällä ollessa oli vähän helpompaa,parvekkeellekaan ei Alicia tosin uskaltanu tulla katsomaan, silmät kiinni vaan ja lujasti äidistä kiinni. Ulkona ei olis tullu menosta ja olosta mitään jos olis pitäny kävellen mennä. Onneksi oli menopeli alla, vaikka oltiin vähän ajateltu tulla toimeen ilman tuplavaunuja ainakin Gambiaan lähtöön saakka.
Vuosi vaihtui ihan huomaamatta, mutta raketeista jäi seuraaviin päiviin vielä jonkinlainen trauma. Nyt Alicia pelkää jokaikistä kopsahdusta kotona tai naapurista kuultuna ja raukka luulee että ilotulitus alkaa taas. Nukkumaanmeno on suoraansanottuna haasteellista ja parhaillaan yritän tuudittaa pientä uneen brian mcknightin ja kumppaneiden seurassa. Saa nähdä kuinka monta päivää mennään näin.
Kyllä pisti ajattelemaan kaikkia niitä lapsia, jotka joutuvat elämään sodan keskellä. Ei voi kuin vain kuvitella miten kamalaa voikaan olla kun koko ajan pitää pelätä, ja kuinka voi monella vanhemmalla olla neuvoton olo kun ei voi luvata ettei mitään pahaa tapahdu.
Joka tapauksessa uudenvuodenlupauksia ei tehty eikä annettu ja nähtäväksi jää mitä tämä vuosi 2014 tuo tullessaan.
Hyvää uutta vuotta kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti