Tietoja minusta

Oma kuva
Olen neljän lapsen äiti ja päätimme perheemme kanssa ottaa menolipun Gambiaan, mieheni kotimaahan, ja unohtaa paluusuunnitelmien teon kokonaan. Lähdemme siis katsomaan ja kokemaan minkälaista elämämme voisi olla Afrikan mantereella. Blogiin tulen kirjoittamaan matkavalmisteluista lähtien perheemme odotuksia, ajatuksia, kokemuksia ja ehkäpä jotain muutakin,joten fasten your seatbelts we are about to take off :D

sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Juupa juupa juu

No sehän meni just niin, että kun sain oman pääni tyynyyn eilen ja käänsin kylkeä niin ensimmäinen lapsokainen heräsi. Se oli Alicia,joka sitten kömpi viereen ja jatkoi siinä aamuun saakka. Se tosin ei ollut mitään erikoista, Alicia nimittäin nukkuu nykyään vieressä lähes joka yö, tai no melkein puolet vähintäänkin. 

Uutta oli se, että Alicia heräsi sängystään ja tuli viereen huutamatta. Alicia on voimakastahtoinen lapsi ja ne voimakkaat tahtotilat kulkeutuu aina uniinkin. Nukkumaan hän ei käy ilman huulirasvaa tai milloin mitäkin rasvapurkkia ja auta armias mikä huuto ja itku jos rasva ei olekaan enää tiukasti kiinni kourassa kun yöllä herää. Tai huuto se on päivälläkin jos rasva on hukassa silloin kun sitä kaipaisikin.

Haluaisin niin päästä eroon tästä rasvapurkkipakkomielteestä,mutten tiedä kuinka! Purkkeja kun on joka lähtöön talo täys ja sekin on jo läpikäyty,että raivari tulee siitäkin kun ei saa ottaa rasvapurkkia vieraidenkin vessasta. Huh huh. Pienet on murheet mutta kasvaahan ne kun kasvaa murehtiakin. 

Hullua on se, että tää pakkomielteisyys lähti kerran siitä,kun oltiin vähän kaikki nuhassa ja niisteltiin vuoronperään. Erehdyin pyyhkimään Alician nenää mentholi nenäliinalla ja tyttöpä mieltyikin tuoksuun niin että semmoinen nenäliina piti jatkossa olla kädessä koko ajan eikä nukkumaankaan voinut mennä ilman. Tavallinen nenäliina ei kelvannut. Ei. Sen piti ehdottomasti olla se vihreä, mentholilta tuoksuva nenäliina.
Lopulta Alicia niisteli nenänsä rikki ja sitten sitä piti vähän rasvailla,josta päästiinkin sitten tähän rasvamieltymykseen....

Piirrän päässäni jo kauhukuvia siitä kun rasvapurkit on kateissa ja ollaan lentokoneessa matkalla Gambiaan jossain Saharan yllä. Voi nimittäin hyvin olla että Alician raivari kuuluu ohjaamoon ja kapteeni joutuu aloittamaan pakkolaskun aavikolle tai vaihtoehtoisesti kurvaa Atlantille. Nooh,pikkujuttuja.

Meillä alkaa Oscarin kanssa taas joulun ja uudenvuoden valvomisten vuoksi kadotettu rytmikin löytyä ja tänään kaikki lapset nukkui ihan kivasti jo kymmeneltä kunpa olis vaan itsekin osannut painua pehkuihin. Ei sitä vaan ollut kyllin väsynyt kun viime yönä pääsi nukkumaan jo puolen yön pintaan eikä neljän aikaan aamulla,kuten niin monena muuna päivänä ennen eilistä. Akut on siis ladattu ja taas jaksaa valvoa ainakin viikon. 

Mut nyt klo 1.47 on hyvä lopettaa tähän.

Zzzz

1 kommentti:

  1. Matkaa silmällä pitäen kannattaa aloittaa pienten purkkien keräily. Kätkeä niitä sitten jokaisen käsimatkatavaroihin ja matkavaatteiden taskuun jne. Toivottavasti niistä löytyisi helpotusta tiukkoihin tilanteisiin. LB

    VastaaPoista