Kahdet hautajaiset ja yhdet syntymäpäivät

Kahdet hautajaiset ja yhdet syntymäpäiväjuhlat, niistä on meidän perheen viikonloppu tehty. Mieheni perheessä sattui tänä viikonloppuna kaksi kuolemantapausta aivan yllättäen ja täällä hautajaismenot järjestetään yhtään aikaa hukkaamatta, viimeistään seuraavana päivänä. Molemmat menehtyneet olivat suhteellisen nuoria, keski-iän kieppeillä suomalaisittain sanoen. Pistää todella ajattelemaan elämän arvaamattomuutta. Täällä Gambiassa perheet ovat suuria ja perheeksi luetaan muutkin sukulaiset kuin äiti,isä ja sisarukset. Jatkuvasti perheessä on juhlan aihetta, syntyy lapsia ja juhlitaan syntymäpäiviä tai häitä, nimenantoa tai ympärileikkausta. Mutta välillä kuulee myös surullisia uutisia, kuten yllättäviä kuolemantapauksia. Koskaan ei tiedä mitä seuraava päivä tuo tullessaan. Suomessa on totuttu siihen edes pienoiseen varoaikaan, hyvin usein ihmiset kuolevat pitkän sairastamisen jälkeen ja perhe on voinut valmistaa itsensä edes jollakin tasolla siihen tulevaan. Täällä kaikki on erilaista ja pommi voi tipahtaa eteen koska vaan.

Lauantai-iltana juhlittiin mieheni vanhemman veljen tyttären 14-vuotis syntymäpäiviä. Vieraita oli (kuulemma) paljon ja tunnelma oli kohdallaan. Me lähdimme ennen juhlia mieheni kanssa käymään kotona, mutta kun pääsimme takaisin juhlat olivat jo ohi, sillä sähköt olivat olleet poikki ja oli liian pimeää jatkaa juhlia pidempään. Lapset pääsivät kuitenkin osalliseksi juhlista ja nauttivat täydestä sydämestä toisten lasten ja isompien nuorten seurasta, ruuasta ja syntymäpäiväkakusta. Juhlissa tarjottiin ebeä, joka on varsinaista sekametelisoppaa, hyvässä mielessä. Samassa liemessä keitetään useamman tunnin ajan monenlaista merenelävää, kalaa ja äyriäisiä, ja liemi on valmiina sakeaa ja tulista. Varsin arvelluttavaa ulkonäöltään, mutta erittäin hyvää. Juomaksi tehtiin baobabmehua, johon tuli apinanleipäpuun hedelmän lisäksi ananas-appelsiini-mangomehua, sokeria sekä banaania paloina. Mehu on siis itsessään jo varsin ruokaisa ja todella todella maukas.

Ennen juhlia, olimme seuraamassa valmisteluja, jotka poikkesivat suuresti suomalaisista syntymäpäivävalmisteluista. Syntymäpäiviä vietettiin Kotussa, nuoren naisen omassa kodissa, ja sinne oli saapunut sankoin joukoin apuvoimia jo päivällä. Ruokaa laitettiin "yhdessä". Toisin sanoen yksi tai kaksi naista laittoi ruokaa ja toiset katsoivat vierestä ja juorusivat seurana, lapset ja nuoret viihdyttivät pienimpiä lapsia. Naurettiin, kiusoiteltiin ja pidettiin hauskaa. Juhlat olivat jo lähdössä käyntiin.

Samanlaista yhdessätekemisen meininkiä näin muuallakin samana päivänä. Kotussa myöskin, aivan mieheni veljen kodin lähellä paikattiin tiessä olevaa reikää. Paikalla oli noin kymmenen työmiestä, joista vain yksi työskenteli ja muut istuivat puomien päällä rennosti työtä seuraillen. Mietin vaan, että kukahan mahtaa miehille palkan maksaa ja mistähän työstä se maksetaan ;)

Kuten aikaisemmin tuli mainittua, Gambiassa oli eilisiltana taas sähkökatkos. Kun lähdimme kotoa, koko kylä oli pimeä. Aurinko oli jo aikaa sitten laskenut ja sähkökatkoksen myötä kaikki katuvalot olivat sammuneet. Edessä näkyi ainoastaan vastaantulevien autojen valot. Syöksyimme ihan pilkkopimeään ja taas kerran mietin liikenteen turvattomuutta, kun näin polkupyöräilijöitä tien varrella, ilman heijastimia, ilman kypärää, ilman minkäänlaista suojaa...
Edessä ei näkynyt mitään, mutta aika ajoin kun katsoi tien sivuun, pimeässä kävi kuhina kuin muurahaiskeossa. Illan tullen Gambia herää eloon. Bisnestä tehdään joka kulmalla, kun kuuma aurinko ei helota. Kojuissa myydään vaatteita, puhelimia, hedelmiä, kalaa, oikeastaan mitä vain. Kauppa käy ja taas ihmettelen kuinka pimeässä edes nähdään mitä ostetaan, mitä rahaa maksetaan tai vaihdetaan ja miten homma oikein onnistuu. Suomessa sähköt pelaavat, kaupankäynti hoidetaan liikkeiden aukioloaikoina sisätiloissa ja valoissa ja kaikki voivat olla varmoja mitä ostevat ja myyvät ja kenen kanssa asioivat. Täällä kaikki on toisin...

Pyörähdimme juhlapaikalla ja istuimme kylässä vielä hetken. Tämän jälkeen lapset saivat vielä jäähilejuomaa ja nuoret ja aikuiset afraa. Afra on karusti sanottuna luinen lihakasa sipulin ja tulisen kastikkeen kanssa. Lihat ja sipuli paistetaan ja syödään sitten sormin ilman lisukkeita. Take awayna afra on käärittynä paperiin, ei mitään tarvetta hienoille take away-astioille. Toisissa paikoissa afra on parempaa kuin toisissa, valmistajasta kiinni, mutta melkein poikkeuksetta afra on aina hyvää. Suosittelen lihan ystäville!

Kun painajaisesta tuli totta

Eilisilta oli meidän perheellä kaoottinen ja todellä ikävä. Mieheni veljelle ja hänen vaimolle syntyi viikko sitten terve poikavauva Ruotsissa ja meillä on täällä muslimiperinteen mukaan järjestettävä nimenantojuhlat vauvan kunniaksi seitsemän päivää syntymän jälkeen. Eli tänään. Eilen mieheni toisten veljiensä kanssa oli hankkimassa lammasta uhrattavaksi ja muita juhlajuttuja, kun hän kaiken kiireen keskellä hukkasi lompakkonsa. Käteistä rahaa lompakossa ei ollut, mutta korttien katoaminen ja niiden uudelleen hankkiminen harmittaa. Täällä on lähes mahdotonta saada kadottamaansa takaisin...

No harmistuneena mieheni palasi kotiin myöhään illalla ja lämmitti itselleen ruokaa. Aivan yhtäkkiä ruoka-astia räjähti kirjaimellisesti hänen käsissään ja yksi palanen raapaisi syvän viillon hänen käteensä. Onni onnettomuudessa ettei se osunut valtimoon tai lihakseen emmekä me enää Alician kanssa seisoneet lähellä vaan olimme siirtyneet kauemmas kuin aavistaen jotain tapahtuvan. Onneksi tunnen erään erittäin pätevän egyptiläisen lääkärin, joka työskentelee Gambian jalkapallojoukkueenkin lääkärinä, ja otin häneen samantien yhteyttä. Sitten lähdettiin keskellä yötä tikattavaksi. Kolme tikkiä ja lappu päällä se siitä, mutta särky jäi. Nyt pidetään tiukasti huoli ettei haava pääse tulehtumaan ja haetaan antibioottia varmuuden vuoksi.

Kuitenkaan huono onni ei loppunut siihen, vaan pahin oli vielä edessä. Se viheliäinen "tulehtunut hyönteisen purema" ei ollutkaan vaan hyönteisen purema, vaan siellä oli kuin olikin toukka ihon alla. Alicia parka on tullut monen päivän ajan syödyksi ja vasta eilen saimme toukan ulos. Lääkärin kirjoittama lääkerasva sai toukan tukalaan tilaan ihon alla ja yöllä se pirun ötökkä tuli haukkomaan henkelä ulkopuolelle. Alicia oli tuolloin herännyt uniltaan itkemään eikä meinannut rauhoittua sitten millään. Onneksi katsoin puremaa ja näin miten toukka pisti päätää ulos ihon alta ja veti pään takaisin sisään kun yritin siihen koskea. Saatiin se sitten miehen kanssa yhteistyössä puristettua ulos ja nyt se toukka kärsii hitaan kuoleman lasipurkissa. Kuolkoot sitten nälkään tai hapenpuutteeseen, kunhan kärsii ja paljon! En tiedä olisinko koskaan ollut niin pahoillani toisen puolesta, kuin viime yönä...

Nyt Alician kärsimys on toivottavasti lopullisesti takanapäin. Nyt tiedän sen, että näppylä kuin näppylä, niin laitan heti tiukan kerroksen rasvaa päälle, jotta jos siellä jotain on se tukehtuu heti!!!!

Tänään ohjelmassa jotain mukavampaa. Ensin uimaan ja sitten nimenantojuhlaan.

Banjul

Eilen isommat tytöt ja pienemmät pojat vietiin altaalle uimaan ja me muut lähdettiin vähän töiden merkeissä pyörähtämään Banjulissa. Banjul on Gambian pääkaupunki, jossa on valtion virastoja, urheilukenttä, koulu, museo, satama ja markkina- ja kauppapaikkoja. Vaikka kyseessä on pääkaupunki, katukuva on jokseenkin karu edelleen.

Ihan normaali tapa kuljettaa eläimiä täälläpäin. En tiedä mikä juhla ja kenellä, mutta luulenpa,
että kyseessä oli vuohiparan viimeinen matka. Sinne se oli katolle dumpattu eikä ollut edes kiinni millään.

Katunäkymää Banjulissa autosta käsin.

Banjul. Taustalla Arch 22, rakennettu 1996. Ylhäältä voi käydä ihailemassa maisemia kaupunkiin.

Kristittyjen hautausmaa.

Gambian vankila. 

Gambiajoen ylittävä silta.

Baobab trees. Apinanleipäpuita suomeksi sanottuna.

Matkalla varrella Banjuliin näkee paljon tällaisia kasoja osterinkuoria. Kuoret poltetaan ja tuhka sekoitetaan
veteen, jotta saadaan valkoista maalia, jolla taloja maalataan. Sadekaudella osterit ovat myrkyllisä, joten syötäväksi
niitä voidaan pyytää kuivan kauden aikaan.

Paikallinen koulu.

Gambiajoen molemmin puolin kasvaa tiivistä mangrovemetsää. 

The Village

Välillä on hyvä vähän huilia ja tehdä vähemmän. Keskiviikkona vietettiin niin sanotusti vapaapäivää ja vietiin lapset illalla koko päivän hengailun jälkeen leikkipuistoon. The village-niminen paikka oli oikein mukava. Leikkipuisto pienen ostos-/palvelukeskuksen yhteydessä. Sopiva paikka mennä lasten kanssa viettämään päivää muulloinkin, saa sitten viereisissä ravintoloissa ja kahviloissa käydä välipalalla ja juomassa välillä. Lapsilla oli hauskaa ja saivat muutaman leikkikaverinkin.

Oliver ja Casper

The Village

Alicia ja riemunkiljahdukset.

The Villageen on tullut myöskin United colors of Benettonin liike, ihan kohtuuhintaista laatuvaatetta! Pari ravintolaa ja kahvilaa, jokunen muu liike, pesula ja optikko. Palveluita löytyy...