Väestönlaskentaa

Tiistai-aamu oli hieno siitä syystä, että pääsin osalliseksi väestönlaskentaa. Gambiassa homma toimii hieman eri tavalla kuin Suomessa. Suomessa on tarkka laskentajärjestelmä lähes viimeiseen suomalaiseen saakka ja tilastot päivittyvät päivittäin, syntyneet ja kuolleet, maahan ja maasta muuttaneet lasketaan tarkasti.

Gambiassa homma toimii niin, että maa on jaettu alueisiin, joista jokaiseen on nimetty sensori. Sensori kiertää omalla alueellaan talosta toiseen, kunnes alue on katettu kokonaan. Taloon saapuessaan sensori esittelee itsensä ja kysyy talon isäntää. Tiistai-aamuna satuimme olemaan lasten kanssa keskenään kotona eikä isännästä tietoakaan. Sensori  tokaisi rauhallisesti vaan, että siinä tapauksessa minä saan olla väliaikainen isäntä ja vastata kysymyksiin.

Kyselyn hän alotti kysymällä omistajan nimeä. Vastaukset sensori kirjasi ylös lyijykynällä kahteen, kolmeen eri paperiin, jotka näyttivät taulukoilta. Sitten siirryttiin nopeasti huoneiden lukumäärään. Kaikki eroteltiin. Kysyttiin kuinka monta olohuonetta, makuuhuonetta, kylpyhuonetta, vessaa, varastoa ja kanaa. Niin kanaa. Meinasin nauraa, mutta tyydyin vain korjaamaan. Sensori kysyi: " And how many chickens are there?", minä: " oh, kitchen, we have one kitchen". Sitten varmistettiin talon rakennusmateriaalit, mistä seinät on valmistettu, entä katto, mitä materiaalia. Kun nämä asiat olivat selvillä siirryttiin talojen määrän asuinkokonaisuudessa. Niitä on kaksi. Sitten selvitettiin asukkaiden lukumäärä molemmissa taloissa ja valmista. Kyselyn jälkeen sensori kiitteli kovasti ymmärryksestäni ja ajastani. Minä kiitin häntä siitä, että olin saanut olla osana virallista väestönlaskentaa.

Valtakunnallinen siivouspäivä

se oli eilen se, nimittäin settsetal, valtakunnallinen siivouspäivä. Joka toisena lauantaina Gambiassa on siivouspäivä, jolloin jokaisen kuuluisi siivota asuinalueitaan ja ympäristöään. Ennen iltapäivä yhtä eli kello 13 ei yksikään auto saa liikkua. Hätäajot tietysti erikseen. Siihen siivoaako jokainen oikeasti, on selvä vastaus. EI. Mutta kyllä maisemassa voi hienoisen muutoksen huomata ja kyllä se huomasi meidän kylän ehkä suurimmalla vedenotto paikalla, jonka ohi/läpi kuljemme joka kerta kotiin tullessa ja täältä lähtiessä. Vaikka kyllä tätä roskaa Gambiassa riittää. Minkäänlaista järjestelmällistä jätteiden keräys tai kierrätysjärjestelmää täällä ei ole. Hotellit ovat tietenkin oma lukunsa...

No se siitä. Tänään oli ihan mukava perhepäivä. Lapset uivat ja leikkivät aamupäivän kotona ja kissoista on tullut niin ihanan seurallisia, että niiden kanssa viettää mielellään aikaa. Myöhemmin haettiin Manneh kundasta poikien kaveri mukaan ja lähdettiin pitsalle ja jätskille. Syömme päivittäin riisiä ja tämän päivän poikkeava ruokavalio teki terää. Pojat saivat jälkkäriksi myös jättitikkarit, joita ovat halunneet jo monta viikkoa. Tänään oli hyvä päivä.

Hyvä päivä myöskin siksi, että Oliver on alkanut osoittamaan todellista kiinnostusta oppia wollofia ja hän on jopa rohkaistunut oma-alotteisesti sanomaan muutamia sanoja, kuten djeredef-kiitos, kai-tule, nydem fo-mennään leikkimään, nydem zipiti-mennään ulos, waau-kyllä, dedet-ei. Tämä on hyvä alku ja hienoa siitä syytä, että poikien leikit ovat tähän saakka olleet aika fyysisiä ja kovaan ääneen harjoitettuja siitä syystä ettei varsinaista kommunikointikeinoa ole ollut. On kyllä todella ihanaa, kuinka lapset voivat silti leikkiä yhdessä ja löytää tekemistä vaikkei samaa kieltä puhuisikaan.

Kuuden viikon täällä olon aikana, olemme säästyneet aika hyvin sairasteluilta, jos Alician toukkaa tai mutumutun puremia ei lasketa. Mutumutu on pieni lentävä hyönteinen, näyttää joltain kärpäsen ja hyttysen risteymältä, kooltaan kärpästä pienempi. Se puree ja puree monta vaikka kuinka monta kertaa ja kuinka moneen kohtaan, lapset ovat tuntuneet olevan maukkaita, siitä syystä inhottavampi kuin hyttynen. Puremat ovat kutisevia ja vähän hyttysenpuremaa kivuliaampia. No jotain pientä pitää joka paikassa olla, onhan miellä Suomessa hirvikärpäset. Tän mutumutun voiskin rinnastaa siihen, mutumutu on vaan helpompi tappaa. Kuitenkaan, kukaan ei ole pahemmin polttanut itseään auringossa, saanut auringonpistosta, kärsinyt vatsavaivoista tai vastaavasta eikä montaa särkylääkettä päänsärkyynkään ole tarvinnut ottaa, vähemmän kuin Suomessa, sanoisin. Tänään oli kuitenkin tosi tuulinen ilta ja Oliver taisi saada vähän liikaa vetoa. Siitä seurana pieni yskä ja oksennukset sänkyyn. Taas kiitos matka-apteekille ja nopealle avulle. Siivouksen ja vaatteiden vaihdon jälkeen, pieni annos yskänlääkettä ja taas nukuttaa hyvin.

Kyllä nukuttais äitiäkin....

Kyläretkellä

Kookospalmu

Kuorimaton ja kuorittu kookos.

Kova kuori pitää lyödä suurella veitsellä auki. Sisällä kookosmaito ja hedelmälihaa.

Lähinaapurimme talo.

WC/suihku ja keittiö vierivieren.

Lastenhoitajamme koti. 

Kotikauppa ulkopuolelta.

Kotikauppa sisältä.

Mangopuu.

Miesten attaya-hetki. Attaya on todella vahvan makuista teetä.

Paikallinen torimyyjä. Pikkuisia toreja löytyy monelta kulmalta ympäri kylää.
Niistä voi ostaa mm. vihanneksia ja mausteita.

Torimyyjän poika. Lapset kulkevat usein naisten mukana töissä.

Sadeveden runtelemaa tietä.

Kylän lapset esittelivät innoissaan palkintoa, jonka olivat saaneet voitettuaan jalkapallo-ottelun.

Kotipihan puu.

Hullu juttu

9esIhan päällimmäisenä järkyttyneessä mielessä on se, kuinka tässä maassa jokainen tien ja tien laidan käyttäjä joutuu antamaan joka päivä henkensä toisten ihmisten käsiin. Polkupyöräilijät ajavat ilman minkäänlaista suojaa tai heijastimia röpelöistä tien laitaa ja useimmiten autotien puolella. Jalkakäytäviä kun ei ole, niin jalkaisinkin on kuljettava lähellä tietä. Itse kyllä pöllyytän mieluummin hiekkaa vielä vähän kauampana tiestä kuin kävelen aivan kosketusetäisyydellä autoihin. Niin siis jos on aivan pakko tien laitaa kävellä. Harvemmin. Onneksi.

Mutta hullua on se minkälaisessa saattueessa täällä arvovaltaiset henkilöt, kuten maan presidentti tai varapresidentti, kulkevat keskellä kirkasta päivää, illalla, yöllä tai ihan koska vain. Autoja on saattuessa, varsinkin edellämainittujen, reilusti toistakymmentä ja nopeus on ihan käsittämätöntä. Ainakin kun ajattelee, että alta on pakko päästä pois, ellei halua kuulaa kalloonsa tai jonnekin muualle. Ensimmäisenä ja viimeisenä kulkee poliisiajoneuvo hätävalot ja äänet päällä. Sitä seuraa pari kolme sotilasajoneuvoa sotilaat valmiina ampumaan tielle jäävät. Sitten mustia jeeppejä useampia ja päähenkilön auto jossain välissä, hummeri tai limu, taas jeeppejä ja sotilasajoneuvoja ja poliisi. Hyppää siinä nyt sit äkkiä sivuun, jos olet jalkaisin tai pyörälläkin liikkeellä ja toivo ettei paniikissa tieltä väistyvä autoilija aja yllesi....

Ei, nyt ei muuta oo mielessä....Chakret naamariin ja nukkumaan (chakre on couscousia kermaisen jugurtin ja rusinoiden kanssa).