Tietoja minusta

Oma kuva
Olen neljän lapsen äiti ja päätimme perheemme kanssa ottaa menolipun Gambiaan, mieheni kotimaahan, ja unohtaa paluusuunnitelmien teon kokonaan. Lähdemme siis katsomaan ja kokemaan minkälaista elämämme voisi olla Afrikan mantereella. Blogiin tulen kirjoittamaan matkavalmisteluista lähtien perheemme odotuksia, ajatuksia, kokemuksia ja ehkäpä jotain muutakin,joten fasten your seatbelts we are about to take off :D

lauantai 10. toukokuuta 2014

Alive

Moikka vaan piiiitkasta aikaa! Kaikki hyvin ja olemme elossa. :)

Barcelonassa blogin paivitys onnistui viela hyvin, mutta puhelin ei suostunut tekemaan yhteistyota kanssani Gambiaan paastya ja koska kaikki on taas uutta ja ihmeellista ainakin kahdelle pienimmalle niin en paase mihinkaan yksikseni. Ja ei tule kylla mitaan siitakaan,jos pitaisi lapset ottaa mukaan netin aareen. huh, hiki tuli jo pelkasta ajatuksesta.

Olemme olleet Gambiassa nyt taas nelisen viikkoa. Voin sanoa, etta "helvetti" voisi olla oikea sana kuvaamaan tata neljaa viikkoa jos kyse olisi aivan tavallisesta lomamatkasta.
Olemme kaikki sairastelleet vuorotellen. Ilmastonvaihdos kylmasta ja koleasta Suomesta tanne lampimaan sai aikaan sen, etta saimme kaikki flunssan. Lapsilla sen jalkeen silmatulehdus, korvatulehdus, angina, kuume, ripuli, vatsatauti ja vielahan jotain ehtisi...
Eli ei siis ihan huippua tanne paluu. Mutta toisaalta, onpahan lamminta ja sairastaminen hotellissa on hieman mukavampaa kuin kotona :)

No se siita tamanhetkisesta tilanteesta. Edelleen siis sairastetaan.

Mita tulee loppumatkaan Barcelonasta, niin taytyy sanoa, etta oli mukavaa saada seuraa eraasta bloginlukijasta ja pienta ekstrajeesia matkalle ;) Kiitos Tiina, ja lapsilta terveisia!
Lentomatka sujui muuten ihan mukavasti, mutta Oscarin kanssa teki aika-ajoin tiukkaa kun sylissa nukkuminen oli tuolloin viela hankalaa ellei mahdotonta. Vasymysta oli siis ilmassa ja kadet aika pitkalti sidottuna vauvan hyssyttamiseen. Asiaa ei helpottanut Alician itku-potku-raivarit ja koneellisen matkustajia tiukat katseet :"etko nyt hyva nainen saa sita lastasi hiljaiseksi, ala ainakaan enempaa kiusaa??" Homma rajahti siina vaiheessa kasiin kun Alicia herasi mukavilta unilta toiselta puolelta konetta juuri silloin kun tarjoilukarry oli valissamme. Alicia ei siis nahnyt aitia ja saikahti, alkoi itkemaan ja ahdistui sitten viela entisestaan kun kaikki tuntemattomat vessamatkallaan jaivat pallistelemaan ja yrittivat "auttaa". Jos kukaan ei olisi ystavallisesti tarjonnut apuaan, olisi selvitty ehka viiden minuutin huudoilla puolen tunnin sijaan. Tai no mistas mina tiedan loppupeleissa kuinka kauan huutoa kesti, mutta ikuisuudelta se tuntui...

Kone laskeutui Banjuliin illalla paikallista aikaa kymmenelta, Suomen aikaa siis aamuyhdelta. Tottakai lapset olivat vasyneita ja siihen viela sitten yksi pissavahinko ja vaatteidenvaihdot juuri laskeutumisvaiheessa. Koneesta ulospaasy meinasi olla hankalaa, onneksi Tiina oli apuna, yksin olisi ollut paljon hankalampaa. Kaikki matkatavarat tallessa ja ehjana, vahan jannitin. Meilla kun oli lennot eri paivina ja eri varauksessa niin normaalisti tavaroiden tsekkaus olisi onnistunut vain Barcelonaan saakka. Kiitos ystavallisen virkailijan Helsingin paassa, saimme tavarat tsekattua Banjuliin saakka ja ylikilot anteeksi. Ja niita oli paljon...

Lennolta kotiin. Nukkumaan. Ja seuraavana aamuna tuttuun tapaan aamiainen kuistilla ja lampoa 35. Seuraavat paivat menivatkin lentaen kylaillessa ja uima-altaalla, sitten oltiinkin kipeana ja uimiset jaivat pitkaksi aikaa. That's all the glory ja siita saakka ollaan oltu vain muutamina paivina taysin terveina ja voimissamme nauttimaaan Gambiasta.

Asenne ratkaisee, kylla taa tasta. Nettiin paasy on vaikeaa, mutta hang in there, updates coming soon ;)

Terveisia Suomeen!!