Lunta

JEEEEE! 

Maassa on ehkä just ja just sentti lunta, mutta fiilis on niin paljon parempi kun pari päivää sitten. 

Lapset oli jo ihan tylsistyneitä kun aina vaan kuraa ja mutaa,synkkää ja sadetta ja ihan tylsää pihallakin. Itse oon seonnut jo laskuissa kuinka moneen kertaan on pitänyt tänä "talvena" ulkovaatteet pestä. Aikamoista hommaa...

Lauantaina aamuna herättiin ja aikaisin ja päivään kuului jotain niin erikoista luksusta etten tiedä olenko vieläkään ihan toipunut. Sain nimittäin isommat lapset hoitoon Alician kummitädille, ja pääsin Oscarin kanssa shoppailemaan. Pistettiin haisemaan ihan toden teolla, kun kerran vuoteen pääsee shoppailee niin pitihän sitä vähän tuhlata. Olin oikeeseen aikaan liikeellä alennusmyynnissä ainakin lasisen lukumäärästä päätellen!

Oscar ei tosin kyllä ollut ihan parasta shoppailuseuraa, mutta varmaan vähän isompana sitten. Nimittäin vaunuissa ei mies viihtynyt ollenkaan vaan olis pitäny roikkua käsivarsilla koko ajan, jotta ihan jokainen ohikulkija voi sitten ihailla. Ihan mukavaa muuten, mutta hankaloitti tietenkin sovitushommia, oikeastaan rajoitti aika minimiin. Siispä tyydyin tekemään ostokset riskillä, jos sopii päälle niin jees, jos ei niin sit ei auta itku. 

Illalla kun mentiin kotiin, selvittiin onneksi kaikkien lukuisten ostoskassien kanssa, maa olikin valkoinen. Mikä riemu! Sunnuntaina ei tarvinnut kauan miettiä mitä tehdä, kun heti pian aamupalan jälkeen lähdettiin ulos ja vielä myöhemmin iltapäivällä uudestaan. Pulkka ja liukuri luisti ohuella lumikerroksella ihan hyvin, ainakin nurmirinteessä. Joka tapauksessa, jo ihan päivän ilme on niin paljon kauniimpi ja valoisampi nyt,kuin vielä loppuviikosta, että kyllä kelpaa.

Huomenna lähdetään vielä yhdessä lasten kanssa ostoksille, sillä nyt on lasten vuoro hankkia itselleen jotain mielekästä vaatetta lahjaksi saamillaan lahjakorteilla. Tätä päivää he ovatkin odottaneet jo jouluaatosta saakka. Aamulla kuitenkin ensin perhekerhoon, sillä nyt loman jälkeen poikien taas käydessä kerhossa, huomaa kuinka Aliciakin sinne ikävöi. Tästä kun on jo rutkasti aikaa kun sinne viimeksi pääsimme, se oli paljon ennen vauvan syntymää.

Joulunajan huonosta unirytmistäkin olemme Oscarin kanssa päässeet eroon ja taas nukutaan hyvin! 

Tänään käytiin ensimmäistä kertaa neuvolassakin, olikin jo korkea aika. Onhan pojalla ikää ylihuomenna jo kaksi kuukautta. Oscar on kasvanut aivan hurjasti. Hän oli 46cm pitkä syntyessään ja kahdessa kuukaudessa on tullut senttejä lisää jo huikeat 11,5 cm eli pituutta nyt 57,5cm ja paino noussut 2820g:sta 4940g:n. Ainakaan ei siis tarvitse miettiä riittääkö maito vai ei.

Juupa juupa juu

No sehän meni just niin, että kun sain oman pääni tyynyyn eilen ja käänsin kylkeä niin ensimmäinen lapsokainen heräsi. Se oli Alicia,joka sitten kömpi viereen ja jatkoi siinä aamuun saakka. Se tosin ei ollut mitään erikoista, Alicia nimittäin nukkuu nykyään vieressä lähes joka yö, tai no melkein puolet vähintäänkin. 

Uutta oli se, että Alicia heräsi sängystään ja tuli viereen huutamatta. Alicia on voimakastahtoinen lapsi ja ne voimakkaat tahtotilat kulkeutuu aina uniinkin. Nukkumaan hän ei käy ilman huulirasvaa tai milloin mitäkin rasvapurkkia ja auta armias mikä huuto ja itku jos rasva ei olekaan enää tiukasti kiinni kourassa kun yöllä herää. Tai huuto se on päivälläkin jos rasva on hukassa silloin kun sitä kaipaisikin.

Haluaisin niin päästä eroon tästä rasvapurkkipakkomielteestä,mutten tiedä kuinka! Purkkeja kun on joka lähtöön talo täys ja sekin on jo läpikäyty,että raivari tulee siitäkin kun ei saa ottaa rasvapurkkia vieraidenkin vessasta. Huh huh. Pienet on murheet mutta kasvaahan ne kun kasvaa murehtiakin. 

Hullua on se, että tää pakkomielteisyys lähti kerran siitä,kun oltiin vähän kaikki nuhassa ja niisteltiin vuoronperään. Erehdyin pyyhkimään Alician nenää mentholi nenäliinalla ja tyttöpä mieltyikin tuoksuun niin että semmoinen nenäliina piti jatkossa olla kädessä koko ajan eikä nukkumaankaan voinut mennä ilman. Tavallinen nenäliina ei kelvannut. Ei. Sen piti ehdottomasti olla se vihreä, mentholilta tuoksuva nenäliina.

Lopulta Alicia niisteli nenänsä rikki ja sitten sitä piti vähän rasvailla,josta päästiinkin sitten tähän rasvamieltymykseen....

Piirrän päässäni jo kauhukuvia siitä kun rasvapurkit on kateissa ja ollaan lentokoneessa matkalla Gambiaan jossain Saharan yllä. Voi nimittäin hyvin olla että Alician raivari kuuluu ohjaamoon ja kapteeni joutuu aloittamaan pakkolaskun aavikolle tai vaihtoehtoisesti kurvaa Atlantille. Nooh,pikkujuttuja.

Meillä alkaa Oscarin kanssa taas joulun ja uudenvuoden valvomisten vuoksi kadotettu rytmikin löytyä ja tänään kaikki lapset nukkui ihan kivasti jo kymmeneltä kunpa olis vaan itsekin osannut painua pehkuihin. Ei sitä vaan ollut kyllin väsynyt kun viime yönä pääsi nukkumaan jo puolen yön pintaan eikä neljän aikaan aamulla,kuten niin monena muuna päivänä ennen eilistä. Akut on siis ladattu ja taas jaksaa valvoa ainakin viikon. 

Mut nyt klo 1.47 on hyvä lopettaa tähän.

Zzzz

Voiko olla totta

Ollaan jo nyt, viis yli puolen yön nukkumassa,kaikki? Onko tää liian hyvää ollakseen totta ja herääkö joku just kun itse on saamassa unen päästä kiinni? Vai saisko nukkuu yhden yön vähän paremmin taas pitkästä aikaa? Toivottavasti jälkimmäinen, nyt äkkiä maate. Öitä!

Loistavaa uutta vuotta!!

Vuodenvaihde meni mitä parhaimmassa seurassa. Äitillä oli mukavaa ja lapsilla oli mukavaa ja kaikille seuraa. 

Alicia pelkäsi raketteja,se ainoana miinuksena. Sisällä ollessa oli vähän helpompaa,parvekkeellekaan ei Alicia tosin uskaltanu tulla katsomaan, silmät kiinni vaan ja lujasti äidistä kiinni. Ulkona ei olis tullu menosta ja olosta mitään jos olis pitäny kävellen mennä. Onneksi oli menopeli alla, vaikka oltiin vähän ajateltu tulla toimeen ilman tuplavaunuja ainakin Gambiaan lähtöön saakka.

Vuosi vaihtui ihan huomaamatta, mutta raketeista jäi seuraaviin päiviin vielä jonkinlainen trauma. Nyt Alicia pelkää jokaikistä kopsahdusta kotona tai naapurista kuultuna ja raukka luulee että ilotulitus alkaa taas. Nukkumaanmeno on suoraansanottuna haasteellista ja parhaillaan yritän tuudittaa pientä uneen brian mcknightin ja kumppaneiden seurassa. Saa nähdä kuinka monta päivää mennään näin. 

Kyllä pisti ajattelemaan kaikkia niitä lapsia, jotka joutuvat elämään sodan keskellä. Ei voi kuin vain kuvitella miten kamalaa voikaan olla kun koko ajan pitää pelätä, ja kuinka voi monella vanhemmalla olla neuvoton olo kun ei voi luvata ettei mitään pahaa tapahdu.

Joka tapauksessa uudenvuodenlupauksia ei tehty eikä annettu ja nähtäväksi jää mitä tämä vuosi 2014 tuo tullessaan.

Hyvää uutta vuotta kaikille!