Tietoja minusta

Oma kuva
Olen neljän lapsen äiti ja päätimme perheemme kanssa ottaa menolipun Gambiaan, mieheni kotimaahan, ja unohtaa paluusuunnitelmien teon kokonaan. Lähdemme siis katsomaan ja kokemaan minkälaista elämämme voisi olla Afrikan mantereella. Blogiin tulen kirjoittamaan matkavalmisteluista lähtien perheemme odotuksia, ajatuksia, kokemuksia ja ehkäpä jotain muutakin,joten fasten your seatbelts we are about to take off :D

perjantai 24. toukokuuta 2013

Uusi päivä,uusi tukka

Istun parhaillaan kampaajalla ja päätin käyttää ajan hyödykseni kun väri vaikuttaa päässä. Huomenna on ystävän häät ja tukka täytyy saada kuntoon hinnalla millä hyvänsä. Kolmessa kuukaudessa aurinko,suolavesi ja kloorivesi ovat tehneet tehtävänsä ja hiukset ovat kuivat ja kiillottomat. Toivon todellakin,että lopputulos on hyvä.

Mutta sitten viimein siihen matkaan...

Lensimme Alician kanssa Brussels airlinesin lennoilla Banjulista Brysselin ja Frankfurtin kautta Helsinkiin todellakin maanantai-tiistai välillä. Ensimmäinen lento oli yölento kestoltaan viisi ja puoli tuntia. Alicia nukkui koko matkan ja heräsi vasta vähän ennen laskeutumista aamupalatarjoilun aikaan. Olin onneksi ollut etukäteen viisas ja varannut netin kautta meille eturivin paikan ja Alicialle vauvasängyn. Itsekin sain siis hetkeksi ummistettua silmiä ilman huolta siitä että lapsi putoaisi sylistä kun äiti nukkuu.

Se meni siis hyvin ja ystävälliset kanssamatkustajat tarjosivat Alicialle matkaevääksi omia vohveleita,joita eivät halunneet aamiaiseksi syödä. Ja neidillehän kelpasi. Vohvelit olivat kätevästi yksittäispakattuja ja tosi käteviä koneiden vaihtojen aikaan.

Brysselissä juostiin kentän päästä päähän  seuraavalle lennolle,joka operoitiin Lufthansan koneella kuten Helsingin lentokin. Ennen kuin kone nousi Alicia nukahti ja nukkui taas koko lennon. Vasta koneen laskeuduttua tyttö piti herätellä kesken unien kun nostin hänet rintareppuun,jossa hän koko matkan kätevästi matkusti. Joskus on pojat olivat pieniä,käytin rintareppua vähemmän ja meillä oli joku halpismalli. Nyt Alician syntymän jälkeen sijoitin reilun satasen kunnon välineeseen,jossa on myös lantiovyö,jolloin paino jää ihanasti hartioiden sijaan lanteilla. Reissattiin monen monta tuntia, mutta raskaaksi ei käynyt taakka vaikka reilu kymmenen kiloa roikkuikin koko matkan vatsan päällä!

Bryssel-Frankfut lento oli nopea tunnin lento,mutta Frankfurtissa saimme viettää reilut viisi tuntia. Kävimme ihanasta italialaisessa kahvilassa kunnon aamupalalla ja shoppailimme tax free myymälöissä! Mukaan tarttui mm.aurinkolasit,tuoksuja sekä tuliaisia! Sitten oli päikkäreiden aika ja Alicia nukkui rintarepussa melkein kaksi tuntia. Alicia piti herättää ennen viimeistä lentoa,jotta saatiin vaipanvaihdot tehtyä vähän tilavammassa vessassa kuin lentokoneen ahtaassa ja pienessä vessassa. Mutta jo heti taas koneeseen päästyä Alicia päätti taas nukkua.

Viimeinen kolmen tunnin lento sujui hyvin ja riennoissa merkeissä kun Alicia nukkui. Helsingissä oli mukava olla taas. Matkatavarat tulivat nopeasti ja kaikki oli kunnossa. Sitten bussilla Tikkurilaan ja sieltä taksilla loppumatka kotiin. Lentokentällä eräs mukava mies auttoi laukkujen kanssa bussille ja täytyy kyllä sanoa,että joka paikassa koko matkan ajan oltiin todella lapsimyönteisiä,avuliaita ja ystävällisiä meitä kohtaan!

Voi että, oma koti!!!! Oli ihana astua kotiovesta sisään! Tavarat sisään ja kauppaan! Kaapit oli niin tyhjät kun voi tyhjät olla. Naapuri toi kahviakin niin sain nautiskella vielä illalla. Seuraava projekti oli ruoka ja sitten posti. Roskapostia oli enemmän kuin tarpeeks ja pari todellista ketutuksen aihetta,nimittäin lasten kirjakerhojen paketteja. Ennen reissuun lähtöä olin perunut kaikki jäsenyydet,mutta kas kummaa ei ollutkaan viesti mennyt kaikkien kerhojen osalta perille....nooh puhelin langat sai seuraavana aamuna laulaa. Nyt asiat kunnossa ja oleskelua mummilassa. Huomenna häät ja sitten vielä muutama päivä aikaa nähdä ystäviä ja tuttuja.

Poikia on kova ikävä ja ollaan soiteltu päivittäin. Tänään puhuttiin paljon ja pojat puhuivat mielellään mumminkin kanssa. Ikävä on pojillakin, mutta onneksi Gambiassa riittää tekemistä ja isä on läsnä.

keskiviikko 22. toukokuuta 2013

Kylmä ja sateinen päivä

Tänään oli monta asiaa taas hoidettavana ja monta puhelua soitettavana. Ja kylläpä oli kylmä päivä,täällähän piti olla kesä jo!Äiti on matkustamisesta väsy,mutta tänään laukut piti purkaa ja pakata uudestaan.huomenna hyppäämme Alician kanssa junaan ja suuntaamme itäiseen Suomeen mummilaan. Nyt on jo puoliyö ja aika päästä nukkumaan. Sekä minun,että Alician. Rytmi on vielä hakusessa,Gambiassa kun eletään kolme tuntia jäljessä. Monta sanaa matkasta jää vielä sanomatta,huomenna on jaksettava reissata taas! Mutta kuulumisia tulee.nyt soitto pojille ja nukkumaan!



SUOMI

Täällä ollaan kylmä ja sateinen Suomi. Ja nyt maistuu kahvi! Ja viime yönä maistui uni. Tää bloggaus vaatii nyt kyllä kunnon keskittymisen, oon niin monta sanaa sanottavana, joten istun illalla rauhassa koneen ääreen riipustamaan ja raapustamaan kunhan saan enkelini ensin unten maille. Nyt asioille, niitä kun täällä Suomessa taas riittää...Palataan astialle illalla!!

sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Hemmottelupäivä

Eilinen päivä oli pitkälti hemmottelua koko päivä. Aamupäivällä kävin pitkästä aikaa pedikyyrissä Salon Wilmassa. Henkilökunta on mukava ja jalat olivat hoidon jälkeen todella pehmeät. Aion todellakin käydä pedikyyrissä useammin tulevaisuudessa.

Salongin tytöt

Jostain syystä heitti kuvan väärinpäin enkä saa käännettyä, mutta eiköhän hinnoista selvän saa. Edullinen paikka siis hoidattaa itsensä. Hierontaan kylllä menossa heti Suomen loman jälkeen!

Wilmaan voi ostaa myös lahjakortteja, vaikka ystäville lahjaksi.


Wilman jälkeen kävelin viereiseen salonkiin laittamaan kynteni. Salongit siis sijaitsevat Fajarassa, kävelymatkan päässä anoppilasta ja hotelliprojektista. Metro nails, jossa laitoin kynteni on aloittelevan kynsitaiteilijan putiikki. Samassa yhteydessä on vaatekauppa niin lapsille kuin aikuisille. Joka tapauksessa aloittelija tai ei, kunnon kynnet sain pienellä opastuksella ja vaikka aikaa meni hieman totuttua enemmän, ei se haitannut ollenkaan. Johtuiko sitten äidin vapaapäivästä vai siitä että kynnet maksoivat noin seitsemäsosan Suomen kynsihinnoista....Geelikynnet siis kympillä ja Gambiassa taitaa olla osaavia laittajia ainoastaan kahdessa salongissa. 

Kun kynnet olivat viimein kolmen tunnin jälkeen valmiit, oli jo auringonlaskun aika ja aika mennä kotiin. Poppoo ottikin minut kyytiin matkan varrelta ja sitten kotiin vaatteiden vaihtoon. Iltasuunnitelmana oli nimittäin lähteä illastamaan kahden kesken miehen kanssa. Lapsilla oli yökyläkaveri ja Haddy hoiti lapset nukkumaan kun me lähdimme ulos. Haddy on ollut meillä nyt kuukauden ja eilen oli ensimmäinen kerta kun lapset jäivät hänen kanssaan illalla kun me kävimme ulkona. Kaikki sujui hyvin, lapset menivät nätisti nukkumaan eikä mitään draamaa ollut. Hyvä tietää, sillä pojat jäävät huomisesta lähtien isänsä ja kahden lastenhoitajan kanssa Gambiaan kun minä ja Alicia lähdemme huomisiltana muutamaksi viikoksi Suomeen. Suomessa odottaa ystävän häät ja isän 60kymppiset. <3<3<3

Eilisiltana siis lähdettiin ravintolaan. Päätettiin käydä pitkästä aikaa kiinalaisessa. Senegambiassa on erittäin hyvä kiinalainen ravintola. Ruoka on todella hyvää ja hinta on enemmän kuin kohdallaan. Yhden kunnon aterian hinnaksi tulee noin 5 euroa. Mieheni tilasi eilen grillattua lammasta ja rapeaa kanaa sekä paistettua vihennesriisiä. Olisin voinut syödä kaikki vaikken usein niin välitäkään lampaasta. Todella maukasta. Itse tilasin ´diced chicken with chili and peppe´. Ystävät ja perhe tietää kuinka pidän tulisestä ruuasta ja chilistä, mutta täytyy kyllä kerrankin myöntää, että eilen meinasi itku tulla ravintolassa ja tänään on vähän niin kuin persus tulessa. Näin niin kuin kauniisti sanottuna. Kaikesta chilistä huolimatta ruoka oli niin hyvää että otin loppuannoksen take awayna mukaan ja söin tänään aamupalaksi. Nyt ei auta muu kuin rukoilla ettei vatsa ole sekaisin huomisella lennolla. 

Tänää nautitaan vielä uimisestä altaalla, huomenna laatuaikaa poikien kanssa. Ikävä tulee....

Kaunista ja rumaa

Lasten isoäiti laittaa hennaväriä jalkapohjiin ja sormenpäihin. Vanhan kansan kaunistautumistapa.





Lapset rakastavat pihaleikkejä ja varsinkin jos saa läträtä veden kanssa. Lähes joka aamu heti aamupalan jälkeen jalkaan vedetään uikkarit ja pihalle lähdetään touhuamaan milloin mitäkin. Joskus rakennetaan taloa ja joskus korjataan, joskus jotain muuta mukavaa hiekkalelujen kanssa...



Sitten eilisiä vähän kurjempia maisemia Ebotown nimisestä kylästä, jonka läpi jouduimme ajamaan. Kylä oli roakainen ja likainen ja kaiken kruunasi kylän keskellä oleva kaatopaikka, jossa lapset kaivoivat roskakasoja etsien jotain mitä hyödyntää. Sääli, sillä osasin kuvitella kylän kauniiksi ja mukavaksi paikaksi asua ilman sitä roskan määrää. Paikalliset sanovat, ettei Ebotownin alueelle voi edes mennä sadekauden aikaan, tiet ovat liian huonot ja vesimäärien vuoksi sadekaudella joka paikka oikein kuhisee likaa. Tuntuu pahalta, että ihmiset oikeasti joutuvat elämään Ebotownin kaltaisissa paikoissa, mutta toisaalta ihmetyttää eikö omaa elinympäristöä yhtään tee mieli siistiä oman viihtyvyyden ja terveyden nimissä?!?

perjantai 17. toukokuuta 2013

Viimepäivien tunnelmia perheen kesken

Laatuaikaa papan kanssa uima-altaalla. Perjantaipäivä kuten vaatetuksesta (miehen)huomaa. Perjantai on muslimimaissa rukouspäivä ja monissa paikoissa työntekokin loppuu kello 14 rukousten jälkeen. Valtion virastot ovat rukouspäivänä kiinni kokonaan. Ja huomatkaa pilvinen taivas. Ei ihan kovin usein noin pilvinen saati pitkän aikaa.

Mie ainakin osaan pukea itte. Veikan aluspöksyt päähän ja menoks!

Oon niin valmis lähtee reissuun, eväätkin on ja kaikki!

Näin keskittyneesti värittää ja puuhaa meidän perheessä vain Casper. Alicia tuunaa lähinnä vain itseään ja Oliveria ei vois ehkä vähempää kiinnostaa...

Oliver on enemmän kiinnostunut laitteista ja koneista. Uutta pontta takoo plays station. Ihan eka pelikonsoli pojille, lahjana sedältä.

maanantai 13. toukokuuta 2013

Ja päivän sana on tissi

Lapset kasvaa ja kehittyy hurjaa vauhtia ja Aliciasta varsinkin on tullut niin reipas ja itsenäinen (itsepäinenkin) taapertaja. Alicialla on aivan huikea huumorintaju ja joka päivä saa ihan oikeasti nauraa kun toinen hauskuuttaa. Joka päivä jotain uutta ja pikkuhiljaa alkaa niitä sanojakin tulemaan. Suomesta lähtiessä sanovarastoon kuului kolme sanaa: äiti, papa ja kiitti. Täällä lisää on tullut muutamia kuten vettä, bye bye, baby, napa ja se tän päivän sana: tissi. Kyllä on nyt tullut selväksi monille paikallisillekin mikä on tissi ja missä se(ne) on. :-D

Äitienpäiväkin tuli ja meni. Gambiassa ei juuri äitienpäivää tunneta saati vietetä. Täällä ei ole tapana hemmotella äitiä yhtenäkään päivänä vuodesta tai kantaa aamupalaa sänkyyn. Meidän perheessä äitienpäivä meni fifty-fifty molempien kulttuurien mukaan. Mitään aamupalaa ei sänkyyn tullut, hyvä kun äitienpäivätoivotuksia, muistutuksen jälkeen kylläkin. Päivällä vietettiin ensin oikeastaan lastenpäivää, vietiin lapset pizzalle ja jätskille ja myöhemmin käytiin miehen kanssa kaksin syömässä. Oikeastaan päivää olisi voinut verrata ennemminkin naistenpäivään kuin äitienpäivään. Jokainen päivä on kuitenkin meillä äitienpäivä, eikä virallisesta päivästä niin väliä, sillä rakkaat lapseni muistavat kertoa äidille joka päivä, että äiti on maailman paras äiti!

Viime päivät ovat menneet nopeasti ja elämästä on nautittu taas täysillä. Ollaan käyty altaalla uimassa lähes joka päivä ja tänään vietettiin päivä rannalla. Selvästi huomaa, että sadekausi lähestyy, sillä ilma on tosi kuuma ja merivesi kolmen kuukauden takaiseen huomattavasti lämpimämpää. Lisäksi päivät on käymässä pilvisiksi, siis Suomen kaavalla puolipilvistä. Gambian kuivakauden kaavalla tosi pilvistä, kun pääosin kuivankauden ajan taivas on joka päivä pilvetön. Anyways, pilvet eivät auringonottoa haittaa vähääkään, kyllä paistaa hyvin ja pitkää päivää...

Huomenna nautitaan olosta kotona ja puretaan pyykkivuorta... Perussettiä siis Afrikan mantereellakin.

torstai 9. toukokuuta 2013

Maailman paras paikka olla äiti

En olis ikinä uskonu myöntäväni kaipaavani Suomessa niin monia asioita näin pian. Oonhan ennenkin ollu poissa Suomesta paljon pidempiäkin aikoja, mutta kyllä se vaan niin on, että lasten myötä moni asia muuttuu. Toissapäivänä luin Pelastakaa Lapset ry:n tuoreen raportin, jossa Suomi sijoittui kärkisijalle ykköseksi, Ruotsi ja Tanska heti perässä. Kyseessä oli vertailu/tutkimus, että mikä on maailman paras paikka olla äiti. Kyllä täytyy myöntää, että Suomi on hyvä paikka äideille ja lapsille ja varsinkin Afrikassa äitiys on monesti vain selviytymistä, kunhan päivä on ohi ja seuraava tulee ja samaa rataa uudestaan.

Meille maahanmuuttajille Afrikassa eläminen on kyllä todella helppoa kun on rahaa eikä sitä voi verrata paikallisten pienituloisten elämään, eikä meiltä (oikeastaan) mitään puutu. Kyse on tietenkin asenteesta ja siitä, kuinka erilaisuuteen haluaa sopeutua. Mitä tarkoitakan, sillä ettei meiltä "oikeastaan" mitään puutu, on vaan todellista, ettei kaikkea tarvitse mitä meillä Suomessa voi olla ja on. Paljon vähemmälläkin tulee toimeen. Mutta Afrikassa ollaan yhteisöllisempiä ja esimerkiksi se, että jos saa lapsia, ei tarkoita samaa kuin meillä Suomessa, että sittenpähän itse hoidat lapsesi ihan yksin, kun olet niitä päättänyt hankkiakin. Täällä koko kylä niin sanotusti on mukana kasvattamassa ja kaikki osallistuu oma-alotteisesti ja sanoisinko automaattisesti kaikkien lasten hoitoon. Kaikista pidetään huolta, ihan sama kenen lapsi tai mummi on kyseessä. Samaa ei kyllä voi sanoa Suomesta. Joten en kyllä ihan varmasti menisi sanomaan, että haluaisin Suomessa tulla yhtä vähällä toimeen kuin täällä Gambiassa. Esimerkiksi lasten vauva-aikana, moni "turhake" (esim. vauvakeinut,sitterit, maidonlämmittimet,purkkiruuat jne.) on vain keksitty helpottamaan arkea monesti pitkälti yksin pyörittäviä äitejä. Ja kyllä itsekin kuulun siihen kategoriaan, yhdessä ollaan lapsia päätetty hankkia ja kaikki osapuolet tiedostavat miten homma meillä menee, isä tekee töitä ja tienaa enemmän tai vähemmän elantoa ja äiti on lasten kanssa kotona. Ja kyllä Suomessa haluan kaikki härpäkkeet, jotka vauva- ja pikkulapsiarjessa yhtään helpottavat jokapäiväistä menoa, Gambiassa ei niin väliä, kun ei ole kaiken kanssa yksin ja silti on se sama äiti, edelleen läsnä ja lähellä.

Mutta mitä sitä oikeastaan Suomesta kaipaa...ruokaa! Gambialainen ruoka on ihanaa ja maukasta ja huippua, mutta kyllä suomalaista ruokaakin voi kaivata, vaikka se maailmalla tunnetaankin niin mauttomana ja tylsänä. Kyllä maistuisi kunnon uunilohi, valkosipuliyrttivoilla kera perunamuusin. Siihen kylkeen fetasalaatti ja ruisleipä, sekä kylmä lasillinen maitoa, vähärasvaista maitoa, tai mikä vielä parempi, piimää! Ja itse kuulun siihen porukkaan, joka tykkää käydä kahviloissa. Lasten kanssakin käytiin vähintään kerran viikossa jossain kahvilassa välipalalla, ja täältä kun puuttuu kokonaan sellainen kahvilakulttuuri. Kahvia kyllä saa, joistakin paikoista, mutta se on sitä pikakahvia, jota ei oikein kahviksi voi edes kutsua. Toiseksi, Gambiassa ei ole ainuttakaan kahvilaa, hotellia tai ravintolaa, jossa oikeasti saisi hyvän leivonnaisen. Ainakaan en ole sellaiseen paikkaan vielä eksynyt ja monissa paikoissa on käyty. Suomeen tullessa voi olla uuni siis todella kovassa käytössä ruokaa laittaessa ja leivonnaisia leipoessa. Pitää kestittää kaikki ystävät ja tutut!


tiistai 7. toukokuuta 2013

Ihana puhtaan pyykin tuoksu....

...sen nyt mitä nuhanenä haistaa. Ne oli ne yhdet päikkärit ilmastointilaite päällä ja johan pukkaa nuhaa päälle. Että, jos ei jo lentokoneessa niin viimeistään jossain vaiheessa vaikka kuinka oltais Afrikassa, jossa on kuumaa ja lämmintä koko ajan....No inkivääriteetä ja lepoa pyykinpesun lomassa. Lomaa tosiaan... ;)

Mutta en vois taas iloisempi olla meidän pyykinpesukonehankinnasta!! Ja yllätys, yllätys, täähän on paljon paljon ekologisempaa ja ekonomisempaa kun nyrkkipyykki. Dalaseja säästyy niin paljon, että parissa kuussa on säästetty jo pesukoneen hinta paljon puhtaampaa pyykkiä pesten. Kone on nimittäin todella energiatehokas ja käyttää vain suhteellisen vähän vettä, vähemmän joka tapauksessa kuin omat huuhtelut ja pesut vaatis....

Tänään on siis pyykkivuorenpurkupäivä ja huomiseksi haaveillaan uima-altaasta, toivottavasti nuha ei pahene.

Ja hei pari viikkoa Suomen loman alkuun :)

maanantai 6. toukokuuta 2013

LG ja life is goooooooood

Meille tuli tänään upouusi pesukone. Kauhulla ja innolla odotan huomista, sillä saadaan todellakin puhdasta pyykkiä, toinen juttu on kuinka paljon tästä lystistä tullaan pulittamaan. Mittarilukemia siis seuraillessa, sähkö kun täällä on prepaid, täytyy pitää huoli ettei lopu creditit kesken pesun ;)

Juu eli aikaisemmin meidän kotiapulainen siivouksen lisäksi pesi meidän pyykit nyrkkipyykkinä kuten täällä on tapana ja menihän noita muutamia vaatteita ihan pilallekin valkaisuaineen tai muun vääränlaisen pesun seurauksena. Pyykki oli kyllä ihan puhdasta, mutta ei nyrkkipyykki konepesulle vedä vertoja. No elämäähän tää vaan ja nyt puhaltaa uudet tuulet.

Lastenhoitajaan olemme olleet enemmän kuin tyytyväisiä ja Haddysta onkin tullut osa perhettä. Yhteyistuumin päätimme luopua Mariesta, siivousavusta, ja jaamme hommia Haddyn kanssa. Pesukoneen hankinta helpottaa suuresti pyykkien pyöritystä, nyt kun talossa asuu seitsemän henkeä, pyykkiä on kohtalaisen paljon. Hommien lisääntymisen hyvitämme Haddylle tietenkin reiluna palkankorotuksena. Haddy siis asuu meidän luona ja on nyt todellakin kuin au pair. Viikonloppuisin hän viettää aikaa oman perheensä kanssa.

Nyt lähden lataaman koneen täyteen ja kokeilen ajastimen toimivuutta. Puhdasta, tuoksuvaa pyykkiä odotellen!

p.s täällä muuten elektroniikka melkein puolta halvempaa....

Lepakoiden vapaapäivä

Eilen oli varsin mukava vapaapäivä. Päivä oli todella kuuma, eikä tehnyt mieli sen kummemmin mennä ulos. Sisään tulviva ilmakin oli kuuma. Eilen harmitti ettei pihassa vielä ole uima-allasta ja lastenkin hieno allas meni joitakin päiviä sitten rikki kun siihen lensi lasinsirpale. Tänään ostettiin uusi allas ja lapset pääsivät taas pulikoimaan ja vilvoittelemaan.

Vielä eilisestä....Mieheni laittoin lounaaksi lasten toiveesta Domodaa eli lihaa ja kasviksia maapähkinäkastikkeessa, riisin kera tietysti, ja sitähän syötiin navat täyteen. Lounaan jälkeen ruokalepo tuli tarpeeseen ilmastuidussa huoneessa ja pojat kävivät sillä välin Ablien kanssa autoajelulla. Sitten herätys ja jälkkärijätskille. Kotussa on mukava Icey wonderland, jätski ja jälkkäripaikka. Lapset pitävät pehmiksestä ja nyt kun olemme paikassa muutaman kerran käyneet, näyttää siltä, että makuvaihtoehdot muuttuvat aika usein elleivät päivittäin. Eilen maistettiin kinuskia, vadelmaa, vaniljaa, melonia, banaania ja kookosta ja kyllä söisin jokaista makua uudestaankin. Meloni oli oma suosikkini, mieheni suosikki myös, lapset pitivät vadelmasta.

Kotimatkalla pysähdyttiin ostamaan vielä tuoretta herkkua, nimittäin vastapaahdettuja, vielä kuumia maapähkinöitä.

Valmistuksessa omituista on se, että maapähkinät asetetaan astiaan hiekan päälle. Astian alla on avotuli, jossa pähkinät paahdetaan ja hiekka estää niitä palamasta. Lopuksi valmiiksi paahdetut pähkinät siivilöidään hiekasta puhtaaksi ja kuiva hiekkahan ei jää kuivaan pähkinään kiinni, joten hiekkaaa ei tarvitse pelätä joutuvansa syömään.

Pähkinät mitataan pussiin asiakkaan toivomalla mitalla. Kuvassa suurempi mitta maksaa 10 dalasia, eli noin 20 senttiä. Suosittelen ehdottomasti lämpimiä, paahdettuja maapähkinöitä!!
Kotona meidät yllätti pitkään ilta-aikaan poissapysynyt sähkökatkos. Mutta oikeastaan sähkökatskos tuli sopivasti. Se pysäytti meidät katselemaan tähtiä. Lapset istuivat verannan kaiteelle ja siinä sitten katselimme ja ihalimme kaunista tähtitaivasta. Ja voiko olla niin, että Otava on täällä ylösalaisin?? Nyt ei tähtitiede ole tarpeeksi hallussa, jotta tietäisin ihan oikean vastauksen.... Tähtitaivasta ihaillessa totesin kuitenkin, että kummallista on, ettei lepakoita näy ainuttakaan vaikka ne yleensä lähtevät meidän vintiltä lentoon heti auringon laskiessa. Siihen Oliver fiksuna poikana taas totesi, että täytyyhän lepakoillakin olla vapaapäivä! ;)

Shoppailut Albert marketilla


Albert marketin pääsisäänkäynti.


Käytiin miehen veljen pojan Ablien kanssa shoppailureissulla Banjulissa kahtena edellisenä lauantaina ja kyllähän sieltä tarttui mukaan vaikka mitä. Täytyy mainita, että kenkävalikoima on niin kattava, että luulisi makuun kuin makuun jotain löytyvän. Kyseessä on samaa Kiinassa valmistettua tavaraa, kuin esim monet kaupat Helsingissä myyvät, mutta hinta on ehka viidesosa Suomen hinnoista. Eli siis mitään laatutavaraa ei markkinapaikalta löydä, mutta juuri sopivaa Gambiassa käytettäväksi (miksei Suomessakin) kestää kyllä käyttöä ja pesujakin, mutta huomattavasti vähemmän kuin merkkivaatteet. Gambian hiekoissa ei kyllä paljon merkkivaatteissa tee mieli kulkea, kengät varsinkin kuluvat nopeasti. Korkkarivalikoima on huikea ja kyllä korot kestää, monissa paremminkin kuin Andiamon kengissä...

Vaatteet, paidat, mekot, topit, housut ja muut ovat henkka&maukka laatua, paljon halvemmalla. Laukkuja ja koruja löytyy vaikka kuinka ja vertaisin näitä tuotteita ehkä johonkin Spirit storen laukkuihin ja Glitterin koruihin. Hinta taaskin vain murto-osa...

Shoppailu on rankkaa urheilua ja syömisestä on hyvä pitää huoli. Takuuvarmasti maittavan ja nopean lounaan tarjosi jälleen luotettava Chawarma International cuisine.

keskiviikko 1. toukokuuta 2013

Suomalaisia vappuperinteitä Gambiassa

HAUSKAA VAPPUA!


Vaan serpentiini ja tippaleivät puuttuivat, mutta sima ja munkit olivat omatekoisia ja maukkaita!